Kolumni

Automiehen ekoteko kromatuin pakoputkin

Autot ja autoilu herättävät tunteita, kun keskustelu ilmastosta tiivistyy. Ihan syystä kummatkin ovat luetuimpia ja puhutuimpia aiheita niin mediassa kuin keskustelupalstoillakin.

Seuraan tiiviisti keskustelua autoista, veroista, voimanlähteistä, päästöistä, liikenteestäkin.

Facebookissa on oma ryhmänsä sähköautoista ja autoilusta kokemuksiaan jakaville. Sähköautot – Nyt! -ryhmä sai luonnollisesti rinnalleen keskusteluringin Polttomoottoriautot – Nyt!

Suljettuun autorinkiin päästäkseen piti vakuuttaa kiinnostustaan sähköautoihin. Uskoa ei sentään edellytetty.

Vuosi sitten oman auton vaihto oli ajankohtainen. Olin pohtinut päästöjä, polttoaineen kulutusta, uusien autojen hintaa ja arvon säilymistä sekä käytetyn auton kierrätystä.

Auto oli tullut käyttööni perikunnalta. Eteläkorealaisessa perheauto-Sonatassa oli moottoria ja tehoja kahden auton verran: V6-bensiinimoottori nieli kymmenen litraa sadalla kilometrillä ja tehot olivat riittävät.

Päästöt olivat hämmästyksekseni lähes grammalleen samat kuin Kauppalehden testaamassa Maserati Quattroporte -urheiluautossa.

Säästin lehden mainion kulkupeli-arvostelun Maseratista vuodelta 2015, sillä tänään autoja tuskin enää myydään tai esiteltäisiin yhtä värikkäin sanakääntein.

Vähäisillä päästöillä ja pienellä polttonesteen kulutuksella myös suorituskykyistä Sonataa aikoinaan markkinoitiin.

Uusien autojen hiilidioksidipäästöjen raja-arvoksi on asetettu 130 grammaa kilometriltä vuodesta 2012 alkaen. Vuonna 2020 uusien autojen raja-arvo on 95. Hyundai Sonatan päästöt ovat 241 grammaa kilometriltä.

Vuoden 2005 mallin Sonatalle kävi lähes tarkalleen vuosi sitten köpelösti: liukkaalla nuori kuljettaja törmäsi pysäköidyn autoni kylkeen.

Vakuutusyhtiö lunasti auton, koska korjaaminen maksoi liikaa. Hyundai meni paaliin ja varaosiksi.

Lippulaivamalli oli aikoinaan hieman hintavampi, siksi myös harvinaisempi vaihtoautomarkkinoilla. Sattumalta samanlainen ja -värinen, yhtä epäekonomisella moottorilla varustettu mutta vähemmän ajettu nuorempi Sonata tuli kaupan samalla, kun vakuutusyhtiö maksoi lunastuksensa. Hinta oli linjassa satojen eurojen tarkkuudella.

Kävin sitten auto-ostoksilla. Kuten hävittäjähankinnoissa, valitsin vaihtoauton suorituskyky edellä.

Tämäkään ei ollut mikään töpseliauto, vaikkei minulla mitään hybridejä tai sähkäreitä vastaan ole. Ovat vain vielä turkasen kalliita uusina ja vähän käytettyinäkin.

Miehen logiikalla päättelin, että käytetyn tehopelin vaihto toiseen vastaavaan on kuin onkin ekoteko. kymmenen bensalitraa sadalla kilometrillä kuluttanut auto poistui lopullisesti liikenteestä, ja minua varten ei tarvinnut teettää uutta autoa.

Pihaparkissa kutoskone ei päästä grammaakaan kromatuista pakoputkistaan. Kilometrejä kertyy vajaat 10 000 vuosittain.

"Uudessa" autossani ihmettelin, miksi sen kulutus oli hulppeat yli 12 litraa sadalla. Samalla moottorilla olin ajanut aiemmin kuin nakutettuna kymmenellä litralla.

Huollossa suosittelivat sytytystulppien ja ilmansuodattimen vaihtoa. Kuusi tulppaa oli kalliit, mutta kulutus putosi kerralla kaksi litraa sadalla. Auton huoltokin on ekoteko.

Isoa moottoria en sen enempää tarvitse, mutta kauniistihan se hyrrää.

Lue lisää