Kolumni

Kuka pelkää persumiestä?

Suomalaisten tuntemus toistensa arjesta on etääntynyt. Olisi parempi nähdä naamakkain kuin naamakirjassa.

Politiikan piti olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta siitä tuli järjetöntä riitelyä pienistä asioista. Saisinko rahani takaisin?

Demokratia on toimiessaan hieno hallintomalli. Se sallii erilaiset mielipiteet ja ratkaisuvaihtoehdot. Lopulta erimieliset etsivät pienimmän pahan ja suurimman yhteisen hyvän tarjoavan ratkaisun. Ratkaisusta äänestetään, sitä kritisoidaan, mutta kunnioitetaan.

Koska maailma muuttuu, päätöksiä on tehtävä, mieluiten muutokset ennakoiden. Nyt tämä näyttää tulleen liki mahdottomaksi.

Kuka tuhosi parhaan demokratian? Sen, jolla köyhästä kehitysmaasta sadassa vuodessa rakennettiin hyvinvoinnin, koulutuksen ja tasa-arvon mallimaa, jota tullaan eri puolilta maailmaa ihmettelemään?

Lohduksi: Ei demokratiaa ole tuhottu. Se on pienessä häiriötilassa, joka menee ohi – toivottavasti pian.

Häiriötila ei ole ihme. Noin 30 vuodessa on tapahtunut paljon. Neuvostoliitto romahti, itäblokki vapautui, Eurooppa yhdentyi. Rahan, tavaran ja ihmisten liikkumisen rajat poistuivat tai ainakin laajenivat.

Maailma muuttui tavalla, joka ei ollut kaikille hyvä. Näin toki tapahtuu aina, mutta muutoksen vauhti vaihtelee.

Nyt riidellään. Riidoissa toisensa löytävät toistuvasti kaksi puoluetta – vihreät ja perussuomalaiset. Molemmat ovat populistisia protestiliikkeitä. Perussuomalaiset myöntävät tämän itsekin.

Perinteiset valtapuolueet SDP, keskusta ja kokoomus ovat riitojen keskellä hukassa. Ne olivat taustajärjestöineen tottuneet vuosikymmenten ajan – ehkä hieman pöhöttyneessä konsensuksessaan – rakentamaan ja jakamaan hyvinvointia.

Myös riitoja oli, mutta ne käytiin talouden tutuilla oikeisto–vasemmisto- sekä osin maaseutu–kaupunki-akseleilla. Nyt riidat käydään arvoliberaalien ja -konservatiivien välillä. Tämä jako soviteltiin aiemmin puolueiden sisällä, mutta uudessa asetelmassa se hajottaa vanhoja puolueita – hyötyjät on helppo arvata.

Jos halutaan piirroskuvitusta, politiikan pelikenttää jakavat yrmeä perussuomalainen mies ja puuta ja maailmaa halaava punavihreä nainen.

Perussuomalaiset on suurin puolue. Populismista oppikirjankin vastikään julkaissut Timo Soini oivalsi, että suureksi perussuomalaiset voi nousta vain haastamalla kaikki muut. Puolueen Soinilta poiminut Jussi Halla-aho jatkaa Soinin opeilla.

Kun haastaa muut, tulee usein myös muiden haastamaksi.

On selvää, että perussuomalaiset joutuisivat hallitukseen päästäkseen tinkimään tavoitteistaan. Silti puheet perussuomalaisten sulkemisesta kokonaan yhteistyöstä näyttävät lisääntyneen.

Perussuomalaisten demonisointi ja eristäminen on vaarallinen tie. Valtaosa persuista on tavallisia, kunnollisia, työtä tekeviä ja yrittäviä ihmisiä. Eivät he juuri eroa muiden puolueiden kannattajista. Persumiestä ei tarvitse pelätä.

Suomalaisten tuntemus toistensa arjesta on etääntynyt. Olisi parempi nähdä naamakkain kuin naamakirjassa.

Kärkevät riidat loppuvat vielä siihen, että Suomessa arvostetaan lopulta hyviä käytöstapoja. Moukkamainen käytös tuomitaan sen esittäjästä riippumatta. Merkit jatkuvaan riitelyyn kyllästymisestä ovat jo nähtävillä.

Lue lisää