Kolumni

Järki käteen, arvoisa lainsäätäjä

Eija Mansikkamäki: "Nyt kannattaakin tarkasti miettiä, millä ehdoilla palvelut kilpailutetaan, tuotetaan ja maksetaan."

Näin me toimimme: käymme töissä ja saamme palkkaa, josta maksamme veroja, joilla kustannamme yhteiskunnan palveluja, joista osan tuottavat yritykset, joista osa ei maksa veroja Suomeen, joka valittaa verorahapulaansa.

Joten me käymme töissä ja maksamme enemmän veroja, joilla kustannamme...

Eli lyhennettynä: käymme töissä, jotta joku jossakin muualla rikastuu.

Kateutta tai ei, mutta kummallista ainakin.

Syy ei tällä kertaa ole äänestäjien, sillä verokysymykset eivät ole olleet minkään puolueen päävaaliteema viimeisimmissä kisailuissa.

Niin vain on käynyt. On – hups – luotu lakeja, joita lainsäätäjä ei itsekään uskalla kyseenalaistaa. Valtio nimittäin sanoo, ettei se voi vaatia valtion työntekijöiden verorahoilla ostetusta työterveyshuollon tuottamaa yritystä maksamaan veroja Suomeen.

Miksei voi?

"Emme voi asettaa hankinnan ehdoksi sellaista kriteeriä, että yritys ei saisi harjoittaa laillista verosuunnittelua”, valtion hankinnoista vastaavasta Hanselista vastattiin maaliskuussa (MT 11.3.).

Asia jäi kaihertamaan, sillä samaa perustetta käytetään monissa muissakin aihepiireissä.

Kunnat ja kuntien yhteishankkijakin ovat sanoneet, etteivät voi suosia kotimaista tai lähiruokaa, kun "hankintalaki kieltää sen".

Höpöhöpö. Kyllä voi. Se voi vaatia vaarattomia marjoja, tuoretta leipää, suomalaisten sääntöjen mukaan tuotettua lihaa ja vastanostettuja tai – kuorittuja pottuja.

Osaamista ja nokkeluutta se vaatii, mutta niin on Lopenkin kunnankeittiöissä Lopen perunaa.

Uusi hankintalaki on viimeistelykierroksella eduskunnassa. Tutustukaa, tarkkailkaa ja vaikuttakaa, ettei tarvitse mennä EU:n selän taakse.

En toki vastusta kilpailua enkä yksityisiä palveluita. Ne ovat tuoneet maailmaan paljon hyvää.

Mutta päättäjien pitäisi ymmärtää, että kaikkea ei voi saada: laajaa ja käyttäjille lähes ilmaista, veroilla kustannettua hyvinvointia ja samaan aikaan lisää yksityisten yritysten kirittämää kilpailua.

Jotta yhtälö toimisi edes alkeellisesti, pelisäännöt pitää olla. Jos ei niitä jakseta miettiä, päätöksenteko on älyllisesti laiskaa tai asialla ovat väärät ihmiset.

Vähäisin vaatimus olisi verojen maksaminen Suomeen Suomessa tehdystä tuloksesta. Vai?

Tosi epäilijä näkee lisää mörköjä. Nyt vapautetaan postipalveluja, taksi- ja julkista liikennettä, apteekkeja, alkoa ja junia. Yritykset lienevät innoissaan, ja valtio ehkä liian vähän varuillaan.

Onnibus on jo tullut ryminällä markkinoille, eikä se ole kiinnostunut syrjäseutujen tuetusta liikenteestä. "Ei ole joukkoliikennettä ilman joukkoja", toimitusjohtaja Lauri Helke linjasi (MT 17.10.).

Onko siis pian lääkäriä, postia, kauppaa, apteekkia, tienpitoa tai kouluakaan? Monin paikoin ei enää ole.

Sote- ja maakuntalakien laatijoiden kannattaakin nyt miettiä tarkasti, millä ehdoilla mökin mummon palvelut kilpailutetaan, tuotetaan ja maksetaan.

Tuleeko yrityksillekin yleispalveluvelvoitetta? Jos ei tule, kallis palvelu jää yhteis- ja maakunnan maksettavaksi. Se ei ole kaupungin eikä maaseudun etu. Kuten verotusasiassa, tässäkin sanotaan pian, että – hups – rahat eivät riitä eikä asialle voi nyt enää mitään.

Jos joku jotakin voi, lainsäätäjä eli eduskunta.

Lue lisää

Osaajapula riivaa, koska koulutus tökkii

Eurojackpotin kokoinen verotulo jäi saamatta Suomen valtiolta neljässä vuodessa – Finnwatch selvitti sähkönsiirtoyhtiö Carunan verosuunnittelua

Hellekesiin on varauduttava istuttamalla varjostavia puita taajamiin ja rannoille

Pullapitko voisi olla ratkaisu erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja sellainen odottaa monen eteläpohjalaisen kaapissa