Kolumni

Kuka puolustaisi pohjoista?

Jouko Rönkkö: ”Liikenneministeri ei ole tietävinään, että maaseudulla ei voi vaihtaa omaa autoa ratikkaan.”

RKP:n Eva Biaudet kävi Kajaanissa ja kertoi, että Kainuulla on vahva sija hänen sydämessään. Biaudet`n äiti oli sieltä kotoisin. Kovin tuntematon paikka presidenttiehdokkaan sydämeen on kuitenkin jäänyt, sillä Kainuun Sanomien kyselyssä hän luuli Kuhmon kamarimusiikkijuhlien tarun jo loppuneen eikä tiennyt mikä on Raatteen tie.

Keskustan Paavo Väyrynen ramppaa vaalien välilläkin pitkin Itä- ja Pohjois-Suomea kuten muutakin maaseutua. Etelän medialla riittää ”tupailtojen suosikissa” naureskelemista.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä ei ole valkoisissa lenkkareissaan nähty pohjoisen pellon reunalla enempää kuin terästehtaallakaan.

Ehkäpä Arhinmäki on delegoinut aluepoliittiset osansa liikenneministeri Merja Kyllöselle. Onhan Kyllönen Suomussalmen tyttöjä.

Suomussalmen edellinen ministeri Terttu Huttu-Juntunen (vas.) näytti Helsingissä aina eksyneeltä ja koti-ikävään riutuvalta. Kyllönen sen sijaan on saanut uusia kavereita – ja unohtanut vanhat.

Ministeri päästelee suustaan esityksiä työmatkavähennysten poistamisesta. Lappilaisille hän sanoi etelässä olevan paljon huonokuntoisempia teitä kuin Lapissa.

Liikenneministeri ei ole tietävinään, että maaseudulla ei voi vaihtaa omaa autoa ratikkaan. Ei sitäkään, että Lapin tiet eivät palvele pelkästään paikallisia (moni tyytyisi mieluusti hiljaisempiin teihin), vaan enemmän matkailua ja alati paisuvia rahtikuljetuksia. Kun kuljetetaan miljoonia tonneja malmeja, tien pitää olla paremmassa kunnossa kuin postipakettia hakiessa. Eikä niissä teissä ole kehumista missään päin Suomea.

Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL oli aikoinaan vahva tekijä pohjoisessa, koska se kertoi puolustavansa syrjäseutuja. Ajat ovat muuttuneet. Kun nykyiset punavihreät joutuvat valitsemaan, he valitsevat vihreän. Sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus saa väistyä. Jäljellä on enää häivähdys vanhaa kapinaretoriikkaa, joka esimerkiksi Arhinmäellä ilmenee seiniin piirtelyn puolustamisena.

Vasemmalta oikealle (mutta kuka tietää miten kauas) siirryttäessä tulee vastaan SDP. Se on aina suhtautunut maaseutuun ja ”syrjäseutulaisiin” avoimen tai peitellyn halveksivasti. ”Tapa talonpoika päivässä” -iskulause syntyi SDP:n hovirunoilijan, jopa kulttuuriministeriksi nostetun Arvo Salon kynästä. Paavo Lipposen sanastossa ”impivaaralainen” on pahimpia haukkumasanoja.

Maaseutu on yleensä vastannut huutoon kääntämällä demareille selkänsä.

Itä- ja pohjoissuomalaiset ovat turvanneet keskustaan. Kepun kautta on saatu hoidettua asioita niin paljon, että ne, jotka haluavat lisää ruuhkaa ruuhka-Suomeen, tekivät ”pekkaroinnista” kirosanan.

Maakuntien Suomi ei kuitenkaan ollut kepuunsa tyytyväinen. Osa väestä jäi vaalipäivänä kotiin, osa kääntyi perussuomalaisten puoleen.

Persujen aluepoliittisista linjauksista, saati teoista, ei ole toistaiseksi kuultu mitään. Jos niitä on ollut, ne ovat jääneet EU-kritiikin ja natsi-, rasisti- ynnä muiden möläytysten varjoon. Niillähän sitä julkisuutta saa.

Kepulta otettiin valta pois. Opiksi ja ojennukseksi kepulle, sanoi moni. Oppia on riittänyt myös näille monille. Tässä muutama esimerkki: Vihreä ympäristöministeri ei pelkästään kiristä jätevesisäädöksiä rannoilla kuten kepulainen edeltäjänsä. Hän kieltää mielellään koko rantarakentamisen.

Yliopistojen lisäksi kuritetaan myös ammattikorkeakouluja, vaikka ne ovat olleet parhaita teitä ammattiin ja auttaneet hyvän työvoiman saantia myös yliopistopaikkakuntien ulkopuolelle.

Rahapula on hyvä veruke sammutella valoja myös muista valtion tukemista laitoksista.

Kuntauudistuksen varjoon on jäänyt hallituksen vahva linjaus siirtää päätösvaltaa pois maakuntaliitoista, takaisin pääkaupunkiin Helsinkiin, missä kaikki viisaus asuu.

Energiapolitiikan raju muutos niistää satoja miljoonia alueilta ja siirtää rahat öljysheikkien ja kiinalaisten kivihiilen tuottajien taskuun.

Kuljetustuesta leikataan yli puolet jo ensi vuoden alussa.

Hallitus aikoo näköjään todistaa, ettei Itä- ja Pohjois-Suomessa kannata tehdä mitään.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hengähdyspaikka: Sama tilanne, eri kokemus

On valehtelua väittää suomalaista metsätaloutta kestäväksi

Hellan kulmalla: Kaalipula törmäytti kesäkurpitsaan