Kolumni

Omatunto soimaa kun ruokaa menee roskiin

Pirjo Loiskekoski: Yhtenä päivänä viikossa kannattaa syödä ruokalajia nimeltä viikkokatsaus ja tyhjentää jääkaappi tähteistä.

Lötköksi pehmennyt kurkku tulee vastaan viileäkaapista. Pahus, se oli joutunut samaan lokeroon tomaatin kanssa. Tomaatin erittämä etyleeni on pilannut kurkun ennen aikojaan.

Kurkku on pakko heittää roskiin. Harmittaa. Tästä ei ilmasto kiitä.

Onneksi tähän aikaan vuodesta kurkku on kasvanut luonnonvalolla. Lämmitystäkään sen tuotannossa ei ole juuri tarvittu. Pois heittämäni kurkun ympäristövaikutukset eivät siis ole pahimmasta päästä.

Onneksi jääkaapissa ei ollut homehtunutta juustoa eikä pilaantunutta lihaa!

Ruokahävikin määrä pöyristyttää minua joka kerta, kun asiasta uutisoidaan.

Keskivertosuomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin 20–30 kiloa vuodessa, puoli kiloa joka viikko. Kotitalouksien yhteenlaskettu ruokahävikki on 120–160 miljoonaa kiloa.

Määrä kasvaa kolminkertaiseksi, kun mukaan otetaan koko elintarvikeketju.

Kotitaloudet ovat kuitenkin varsinaisia pahiksia. Niiltä ruokaa menee hukkaan puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoista.

Hukkaan heitetty ruoka on myös hukkaan heitettyä rahaa. Sen tuottamisen – viljelyn, kasvatuksen, jalostamisen, kuljetusten ja valmistamisen – aiheuttamat päästöt ovat syntyneet turhaan.

Ruuan arvostukseni on perua 1900-luvun alussa syntyneeltä, kolme sotaa ja niiden aiheuttamat pula-ajat kokeneelta mummultani.

Mummu oli oppinut käyttämään ruuan tarkasti ja arvostamaan sitä, että ruokaa oli riittävästi.

Arvostus näkyi myös siten, että mummu pani aina leivän oikein päin pöydälle. Mukana oli ripaus taikauskoakin, halla olisi voinut viedä viljan, jos leipä oli jäänyt nurin.

Mummun oppeja oli helppo soveltaa opiskeluaikana, kun rahaa oli niukasti.

Kekseliäisyyttä tarvittiin, kun koitti lapsiperheen arki.

Eilisen päivän tähteet eivät lapsille kelvanneet, ja niitä alkoi kertyä salakavalasti jääkaapin perukoille.

Silloin keksimme tarjota kerran viikossa ruokalajia nimeltä viikkokatsaus. Esille nostettiin kaikki jääkaappiin viikon varrella kertyneet tähteet. Lapset saivat valita ensimmäiseksi, mitä he halusivat syödä. Vanhemmat söivät loput.

Ruokahävikin minimoinnin pitäisi olla yksinkertaista: Ostaa vain sitä, mitä tarvitsee. Ostaa sen verran, mitä aikoo valmistaa. Ja valmistaa sen, minkä tietää jaksavansa syödä.

Ei kannata ostaa isoa "edullista" pakettia, jos on vaara, että osa sisällöstä jää käyttämättä. Eikä pidä sortua kaupan paljoustarjouksiin.

Elintarvikeketjun hygienia on niin hyvä, että vähän viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin ruoka on yleensä käyttökelpoista.

Omiin aisteihin voi luottaa. Jos ruoka näyttää hyvältä, maistuu ja haisee siltä, miltä sen pitääkin, sitä mitä todennäköisimmin voi syödä.

Ihan kaikki eivät ruokahävikin vähentämistä kiitä. Kompostimme voi huonosti. Sen lämpötila on yleensä sama kuin ulkoilman.

Tavaraa kompostiin kertyy niin vähän, ettei se jaksa käydä. Suodatinpaperit, kahvinpurut, hedelmien ja perunan kuoret taitavat olla myös melko yksipuolista ravintoa pöpöille ja kastemadoille.

Toivottavasti kurkku toi mukavaa vaihtelua niille.

Lue lisää

Onko raha tiukassa? Kokeile Lottaruokaviikon pula-ajan reseptejä

Halpaa vai aitoa kotimaista ruokaa?

Tähteistä hienoja herkkuja – Hävikki-battle innosti koululaiset kokkaamaan

Näitä ruoka-aineita suomalaiskodeissa haaskataan eniten – verkkokauppa listasi top kolmosen