Kolumni

Promillerajan kiristys ei pysäytä rattijuoppoa

Katja Koljonen:” Nollatoleranssia ajetaan kuin käärmettä piippuun, vaikkei edes oikeusministeriö kannata sitä.”

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) haluaa rattijuopumuksille lähes nollatoleranssin. Käytännössä se tarkoittaa nykyisen 0,5 promillen rajan pudottamista 0,2:een, mikä on ministerin mukaan alin mahdollinen valvottavissa oleva pitoisuus.

Nollatoleranssia ajetaan kuin käärmettä piippuun, vaikkei edes oikeusministeriö kannata sitä. Maan oikeusoppineiden mielestä promillerajan kiristys ei vähennä rattijuopumusten määrää.

Lisäksi on kummallista, että Kyllönen väittää rattijuopumusten määrän lisääntyneen, vaikka oikeusministeriön tilastot kertovat päinvastaista.

Luulisi, että poliitikkoja kiinnostaisi karsia liikenteestä ennen kaikkea törkeät rattijuopot ja muut vakavaa piittaamattomuutta osoittavat. Tähän ryhmään eivät lakipykälät pure. Jos Jamppa haluaa juoda kossua ja ajaa, ei promilleraja häntä pysäytä.

Sen sijaan alkolukko, auton takavarikointi, kortin menetys ja hoitoon ohjaus saattaisivat jarruttaa menoa. Näitä järeitä, pieneen osaan väestöstä kohdistuvia keinoja on syytäkin kehittää.

Nyt tuntuu kuitenkin, että koko kansaa ammutaan tykillä, kun kourallinen ihmisiä hölmöilee.

En ymmärrä, miten yhteiskunta hyötyy siitä, että yhä useampi maltillisesti ajava niin sanottu kunnon kansalainen kärähtää ratista ajellessaan sunnuntaina mökiltä turhan pitkäksi venähtäneen saunaillan jälkeen.

Siinä missä 0,25 promillen puhaltaminen on ollut aiemmin hyväksyttävää, lasahtaa siitä jatkossa sakot ja merkintä rekisteriin. Näin yhä useampi joutuu vaikeuksiin muun muassa työnhaussa. Lisäksi autoilijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa, sillä monissa viroissa lieväkin mittarin värähdys johtaa suoraan kortistoon.

On tutkittu, että väsyneenä ajaminen voi vastata jopa yhden promillen humalaa. Lisäksi jotkut ajavat huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Miten näihin ongelmiin puututaan?

En tietenkään yritä puolustella alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista. Silti mielestäni pitäisi tehdä ero suoran piittaamattomuuden eli ronskissa kännissä ajamisen ja vahingon välille. Siihen 0,5 promillen raja on omiaan.

Jos promillerajaa halutaan laskea, voitaisiin harkita pelkkää sakkosanktiota 0,3–0,5 promillea puhaltaville. Sen ylittävät ansaitsisivat sakon lisäksi merkinnän ja kenties vakavampia seuraamuksia.

Meinaakohan liikenneministeri lisätä poliisien määrää, jotta he ehtivät pyörittää paperirumbaa, joka syntyy, kun yhä useampi autoilija syyllistyy lievään rattijuopumukseen? Ehtiikö poliisi jatkossa ylipäätään pitää nykyisen määrän ratsioita?

Maalla asuvat ovat tässäkin asiassa eriarvoisessa asemassa. Nollatoleranssin vallitessa harva uskaltaa edes yhden viinilasillisen jälkeen lähteä kuljettamaan lasta lääkäriin, vaan pitää tilata taksi. Kaikkialla kun ei ole julkista liikennettä.

Kautta aikain poliitikot ovat halunneet saada nimensä historiankirjoihin. Promillerajan pudottaminen on siihen vähän turhankin helppo keino. Toivottavasti liikenneministeri näkee hieman enemmän vaivaa todellisten rattijuoppojen pysäyttämiseksi.

Lue lisää

Uskaltaako metsänomistaja lisätä lahopuun määrää, jos siitä seuraa metsän käytön rajoituksia?

Maine on metsärahaston tärkein valuutta – tuottotavoitteisiin ei kannata pyrkiä keinolla millä hyvänsä

Mitä vikaa on pakastepizzassa?

Saksa valitsee suuntaansa Euroopassa