Kolumni

Salaliittoteoria vaanii kaikkialla

Informaatiosodankäynti, trolliarmeijat ja tosiasioiden järjestelmällinen vääristely ovat tulleet jäädäkseen, halusimmepa sitä tai emme.

Suomessa elettiin menneinä vuosikymmeninä yhtenäiskulttuurissa.

Ihmiset kiinnittyivät voimakkaasti luokkaan ja ammattikuntaan. Porvarit, talonpojat ja työläiset lukivat tiettyjä lehtiä ja äänestivät määrättyjä puolueita.

Nyky-Suomessa eletään yhtenäiskulttuurin jälkeistä aikaa, jossa yksilöllisyys jyrää luokka- ja paikallisidentiteettien yli.

Suuri muutos heijastuu kaikkialle.

Internetin aikakaudella, ennen kaikkea 2010-luvulle tultaessa, myös mediatodellisuus on pirstaloitunut.

Vielä 1990-luvulla maakuntalehdillä oli erittäin vahva ilmaherruus alueensa mielipideilmaston muovaamisessa.

Puhuttiin ilkeämielisesti maakuntien satraapeistakin, jotka itsevaltaisesti määrittelivät ne raamit, joiden puitteissa uutistyötä tehtiin.

Pääkaupunkiseudulla suurta valtaa käytti ja käyttää edelleen Helsingin Sanomat.

Valtakunnallisessa vaikuttavuudessaan Yle oli ja on mediakentällä avainasemassa.

Ajallemme on kuitenkin ominaista, että jättiläisetkin voivat kaatua.

Tämä pätee myös kotimaiseen mediakenttään, jonka perinteiset valtapeluritkin kohtaavat suuria haasteita.

Sähköisen tiedonvälityksen myötä ihmisten käden ulottuville on ilmestynyt runsas joukko uusia tiedonlähteitä.

Kansainvälisten uutisten seuraaminen Suomessa on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla.

Myös niin sanottuja vaihtoehtomedioita on alkanut viime vuosina putkahdella esiin kuin sieniä sateella.

Vain parissa vuosikymmenessä päivittäinen, saatavilla oleva informaatioannos on ryöpsähtänyt varsin rajatusta valtaisaksi.

Harjaantuneelle medianseuraajalle globaali aikakausi tarjoaa mahdollisuuksia monialaiseen itsensä sivistämiseen.

Kukin voi kerätä tietoa juuri omia tarpeitaan ja itseä kiinnostavia aihepiirejä silmällä pitäen.

Informaatiotulva on kuitenkin kaksiteräinen miekka.

Kasvaneen valinnanvapauden myötä myös media- ja lähdekritiikin merkitys korostuu jatkuvasti enemmän.

Läheskään kaikki netistä löytyvä informaatio ei nimittäin ole luotettavaa tietoa.

2010-luku onkin mitä villeimpien salaliittoteorioiden luvattu vuosikymmen.

Näin ainakin tulee ajatelleeksi, kun huomaa järkevinä pitämiensäkin ihmisten hurahtavan mitä mielikuvituksellisimpien vale- ja vihasivustojen pauloihin.

Kenties olemme astuneet aikakauteen, jossa totuuden tavoittelu ei enää ole arvo itsessään.

On paljon helpompaa poimia rusinat pullasta, lukea ja lainata valikoivasti vain omaa maailmankuvaa tukevia lähteitä, olivatpa ne sitten miten sekavia tahansa.

Todellisuutta räikeästi vääristelevät ja vihaa lietsovat sivustot ovat valitettavasti yleisiä.

Epämääräinen sanoma leviää kulovalkeana sosiaalisen median syövereissä.

Informaatiosodankäynti, trolliarmeijat ja tosiasioiden järjestelmällinen vääristely ovat tulleet jäädäkseen, halusimmepa sitä tai emme.

Valeuutisista on tullut todellinen riesa. Journalistien ammattikunnan on vastattava haasteeseen tekemällä työnsä entistä paremmin.

Valinnanvapaus tuo mukanaan valitsijan vastuun. Juuri siksi aikakautemme huutaa lisää mediakasvatusta kouluihin.

Salaliittoteoriat eksyttävät harjaantumatonta lukijaa kaikkialla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näihin puolueisiin suomalaiset luottavat

Luontojärjestöt osaavat trollata

Selvitys: Metsäkeskustelua käydään ympäristöjärjestöjen ehdoilla