Kolumni

Saunan lauteilta kuuluu naurua

Sari Hyvärinen
Kolumni 13.09.2016

Sari Hyvärinen: Minä se vain, nauramassa itselleni saunassa.

Pojan kaverisynttärit. Tilaustyönä tehtävä hyllykkö. Puutarhan sadon säilöntä. Asiakkaan nettisivujen päivitys. Kylän toimintaedellytysten parantaminen.

Yhdistävä tekijä? Kaikki ovat projekteja. Tavoite, selkeästi määriteltävä alku ja loppu, tietty aika, jolloin projekti pitää olla hoidettu sekä resurssit, joilla tulos pitää saada aikaan.

Pohdiskelin tekemisiäni muutama ilta sitten saunan lauteilla venytellessäni.

Lapset olivat nukkumassa ja hemmottelin itseäni omalla ajalla saunan lämmössä. Pystyin jakamaan puuhani kahteen erityyppiseen kategoriaan: rullaavat tehtävät, joille tulee loppu vain näennäisesti. Ruokaa pitää laittaa, pyykkiä pestä, kotia siivota tai taloa kunnostaa aina ja ikuisesti. Kirjanpitoa täyttää, alvit ilmoittaa niin kauan kuin kädet käyvät ja mieli on virkeä.

Tietyt tekemiset toistuvat päivittäin, toiset kuukausittain, toiset vuosittain melko samanlaisina.

Toiseen ryhmään luokittelin projektit, jotka käynnistyvät, niiden eteen tehdään töitä ja tavoite saavutetaan, loppu.

Huomaan pitäväni enemmän jälkimmäisestä: on helpompi taputtaa itseään olalle valmiista työstä kuin iloita tyhjästä pyykkikorista – sen kun tietää seuraavana päivänä olevan taas täysi.

Siispä huijaan itseäni ja ajattelen miniprojektiksi myös ne rullaavat puuhat. Tempaisenpa nyt ja leivon sen pavlovan! Aah, sainpa taas rykäistyä hienosti elokuun arvonlisäverot!

Se nauru, jonka kuulitte illalla. Minä se vain, nauramassa itselleni saunassa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit