Kolumni

Yhteiskuntasopimus on myös valtataistelua

Mikael Pentikäinen: SAK:n ja STTK:n johto joutuu pohtimaan, miten sopimus vaikuttaa SDP:n asemaan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kokosi hallituksensa määrätietoisesti. Prosessi keräsi kiitosta laajalti, jopa oppositiolta. Se oli hyvin suunniteltu insinöörijohtajuuden taidonnäyte.

Tekemisen meininki on tarttunut, jopa Etelärannan mahtimiehiin, mikä ei ole aivan tavallista.

Elinkeinoelämän EK:n johtohahmot Antti Herlin, Matti Alahuhta ja Reijo Karhinen ilmoittivat leikkaavansa omia tulojaan pääministerin vetoomuksesta viisi prosenttia ja ohjaavansa rahat yhteiseen hyvään.

Ele on merkittävä, vaikka herroilla ei ole pikkurahan pula. "Sipilä on johtaja, joka haastaa meidät kaikki tekemään, mitä ikinä vaaditaan", Karhinen perusteli (HS, 9.6.).

Se on painava puheenvuoro uuden pääministerin johtajuuden puolesta.

Hallituksen synnytys oli vaativa operaatio, mutta vielä vaativampi on yhteiskuntasopimus työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Sopimus olisi tärkeä Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi. Siksi Sipilä haluaa ja tarvitsee sopimuksen – melkein hinnalla millä hyvänsä.

Yritys oli kuitenkin kariutua jo hallitusohjelmaan, ja oli kaataa mennessään 2013 sovitun työllisyys- ja kasvusopimuksen (tyka) jatkovuoden, josta on määrä sopia vajaan viikon sisällä.

Hallitus päätti siirtää suosiolla työttömyysturvan leikkaukset, jotta tyka-sopimus syntyisi. Siirto helpottaa sopimista jatkovuodesta, mutta ei ratkaise yhteiskuntasopimusta.

Työmarkkinaprosessin yksi vaikeus on johtajuuden puute. Se ei ole yritys tai hallitus, jolla on selkeä johtaja.

Prosessi on eräänlaista ajelehtimista, jossa kytätään kaveria ja riittävän paineen – ulkoisen tai itse luodun – alla saadaan jotain yhdessä sovittua, jos saadaan. Yleensä on saatu.

Jos pääministeri ryhtyy liian voimakkaasti johtamaan prosessia, osapuolet hermostuvat. Jos työnantaja ottaa ohjat, ay-liike hermostuu. Jos ay-liike vie, patruunat hermostuvat.

Neuvottelu vaatii onnistuakseen osapuolten keskinäistä luottamusta, jota nyt puuttuu. Työntekijäpuoli epäilee hallitusta, joka ei halua puhua kolmikannasta. Se kammoksuu myös vero- ja leikkauspakettia, jonka hallitus on rakentanut yhteiskuntasopimuksen vaihtoehdoksi. Tätä pidetään giljotiininä.

Monessa näkyy, että hallituksessa ei juuri ole ay-kokemusta. Sitä on lähinnä työministeri Jari Lindströmillä (ps.). Muut ovat enemmän yrittäjien miehiä ja naisia. Lisäksi ay-väki muistaa kokoomusjohtaja Alexander Stubbin konsensusvähättelyn.

Luottamusta ei lisää EK:n johdon innokas tuki hallitukselle.

Pitäisi löytyä ratkaisu, joka toisi neuvotteluun johtajuutta ja lisäisi ay-liikkeen luottamusta hallitusta kohtaan. Tarvitaan neuvottelija, joka osaisi kätilöidä sopimuksen osapuolten kanssa.

Sellainen voisi löytyä SDP:stä, mutta helppoa se ei ole. Pääjohtaja Erkki Liikasta sitoo keskuspankkirooli. Kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Lauri Ihalainen ovat oppositioroolin vankeja. Voisiko entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) tehdä vielä palveluksen?

Yhteiskuntasopimusta vaikeuttaa taistelu vallasta ay-liikkeessä.

SDP:n ote työväestä lipsuu. Puolueen kauhukuvassa perussuomalaiset vievät SDP:ltä hallitusvallan lisäksi asemia ay-liikkeen sisällä.

On melkoinen suoritus, että 16 prosentin puolue SDP hallitsee suvereenisti työntekijä- ja toimihenkilöliittoja.

Perussuomalaiset näkevät nyt historiallisen mahdollisuuden horjuttaa SDP:n asemaa. Lindströmin esitys kela-maksun poistosta oli osa operaatiota. Se oli viesti ay-liikkeelle, että sillä on puhemies hallituksessa.

SAK:n, STTK:n ja niiden jäsenliittojen johto joutuu pohtimaan, miten yhteiskuntasopimus vaikuttaa SDP:n asemaan ay-liikkeessä. Pohdintaa ohjaa taustalla isossa roolissa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Yhteiskuntasopimus voi syntyä, mutta se on kaikkea muuta kuin varmaa.

Jos se ei synny, hallituksella on vähän vaihtoehtoja. Sen on käytettävä sille vaaleissa annettu mandaatti ja tehtävä ne päätökset, jotka auttavat Suomen taloutta uuteen kasvuun.

Tulos olisi kuitenkin parempi saada sovulla eikä sanelulla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uutiskommentti: Saarikon tuki

Postipomolla myös pointti

Sipilän mielestä keskusta sai "turhaan köniin" – "En ymmärtänyt, että sotesta voisi tulla niin kova vääntö", hän sanoo uutuuskirjassa