Kommentti

Raiskattiinko metsiä surutta? Luonnon muutosta on vaikea mitata

Metsien luonnonhoidon seurantaraportti herättää monin paikoin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Metsien luonnonhoidon laadusta kertova seurantaraportti on tärkeä paperi. Siitä pitäisi voida päätellä, hakataanko talousmetsiä luonnon monimuotoisuus huomioiden, kuten alalla nykyisin luvataan.

Tuore raportti tulee siihen päätelmään, ettei viime vuosina ole menty ainakaan parempaan suuntaan. Enimmäkseen tehdään se, mitä laissa ja sertifioinnissa määrätään.

Moni tulos herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Seurantaan valikoidaan vuosittain metsänkäyttöilmoitusten perusteella tietty määrä hakkuualoja.

Tutkijat toteavat, ettei otoskoko riitä kaikkien mitattujen asioiden arviointiin.

Lahopuun vähäisyys todetaan systemaattiseksi aliarvioksi. Maapuiden laskeminen liekin totisesti hankalaa vatukon päältä katsellen.

Jos metsänomistajat jättävät monimuotoisuudelle arvokkaita alueita hakkuiden vaikutuspiirin ulkopuolelle, seurannassa näyttää siltä, että luontokohteiden määrä vähenee.

Säästöpuiden hoikistuminen taas voi heijastella sitä, että päätehakkuita tehdään entistä nuoremmissa metsissä.

Lue myös:

Selvitys: Luonto säilyy hakkuissa heikommin kuin vuosituhannen alussa

MT:n jättinumero ilmestyy 30.10.
Lue lisää

PEFC-kriteerien toinen luonnos kommentoitavana: Säästö- ja lahopuiden määrä sekä suojakaistojen pinta-ala kaksinkertaistumassa

Selvitys: Luonto säilyy hakkuissa heikommin kuin vuosituhannen alussa

Leimikon pystymittauksesta lahopuun vaakamittaukseen

Lukijalta: Uskaltaako Helsingin puistoissa enää liikkua, kun reiteille on romahtanut niin monia lahopuita?