Metsien luonnonhoidon laadusta kertova seurantaraportti on tärkeä paperi. Siitä pitäisi voida päätellä, hakataanko talousmetsiä luonnon monimuotoisuus huomioiden, kuten alalla nykyisin luvataan.
Tuore raportti tulee siihen päätelmään, ettei viime vuosina ole menty ainakaan parempaan suuntaan. Enimmäkseen tehdään se, mitä laissa ja sertifioinnissa määrätään.
Moni tulos herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Seurantaan valikoidaan vuosittain metsänkäyttöilmoitusten perusteella tietty määrä hakkuualoja.
Tutkijat toteavat, ettei otoskoko riitä kaikkien mitattujen asioiden arviointiin.
Lahopuun vähäisyys todetaan systemaattiseksi aliarvioksi. Maapuiden laskeminen liekin totisesti hankalaa vatukon päältä katsellen.
Jos metsänomistajat jättävät monimuotoisuudelle arvokkaita alueita hakkuiden vaikutuspiirin ulkopuolelle, seurannassa näyttää siltä, että luontokohteiden määrä vähenee.
Säästöpuiden hoikistuminen taas voi heijastella sitä, että päätehakkuita tehdään entistä nuoremmissa metsissä.
Lue myös:
Selvitys: Luonto säilyy hakkuissa heikommin kuin vuosituhannen alussa
