Kommentti

Tokiolainen baarimikko lauloi Teräsbetonia virheettömällä suomella – metalli on kolahtavin vientituotteemme

Viimeistään juhlavuonna kannattaa tutustua 30-vuotiaan Amorphiksen monitahoiseen musiikkiin.

Jos sattuu kuuntelemaan suomalaista metallimusiikkia, maailmalla voi esiintyä pelkän fanin statuksella melkoisena sankarina. Japanissa hevibaarien seinillä on Suomen lippuja ja muusikoiden nimmareita. DJ:ltä voi marssia muina naisina pyytämään supisuomalaista musiikkia, ja sitä löytyy taatusti. Keskusteluissa kansallisuuden paljastuminen herättää ilahtuneita reaktioita.

Tokiossa olen kuullut baarimikon laulavan Teräsbetonin biisejä virheettömästi lausutulla suomella.

Saksassa olen todistanut, miten suomalaiset bändit huudattavat Wackenin kylän mutaisilla pelloilla järjestetyillä jättifestivaaleilla kymmeniä tuhansia metallipäitä.

Moni ei taida edes ymmärtää tai tietää, kuinka arvostettua suomalainen, raskas musiikki on maailmalla. Arvokasta kulttuurivientiä harjoittavat muun muassa 30-vuotista uraansa juhliva Amorphis ja Kiteeltä ponnistanut Nightwish.

Kuulijoita riittää ilman kummempia vienninedistämisvirityksiä ja korkeakulttuurille osoitettuja tukia.

Haksahdin metallimusiikkiin teini-iässä kuultuani Amorphiksen kalevalaista mytologiaa huokuvaa Tales from the thousand lakes -albumia. Notkuimme ystävän kanssa iltahämärissä leikkipuiston keinuissa ja opettelimme siemailemaan pahanmakuista punkkua.

Olen kuullut useiden fanien kiitelleen metallibändejä tuesta vaikeina aikoina. Raskaat tunteet vaativat raskaita sanoituksia ja musta mieli sitäkin mustempia melodioita.

Erosurun kourissa on tullut huudatettua Daughter of hatea ja möristyä mukana:

Do not look at me, I am the daughter of hate

You must not see me, Never touch my heart

Never!

The words of raven-haired girl

Do not look at me

'Cause I'm the daughter of hate

Amorphiksen musiikkia kuunnellessa käy nopeasti selväksi, että tyylilaji vaatii paljon laulajilta ja soittajilta. Tomi Joutsen taitaa puhtaan laulun siinä missä murean örinänkin. Biiseissä on erilaisia vaiheita ja poljento vaihtelee hengästyttävän nopeasta kaihoisan melodisiin osuuksiin.

Aloita tutustuminen vaikka tästä: The Bee. Uusimman levyn Queen of time lähtöbiisi kihelmöi ja surisee kuin jäähallin kokoinen mehiläispesä.

Lue myös:

Amorphis on vienyt kalevalametallia maailmalle jo 30 vuotta: "Tämä ei ole korkeakulttuuria, mutta kulttuurivientiä sitäkin enemmän"

Lue lisää

Amorphis on vienyt kalevalametallia maailmalle jo 30 vuotta: "Tämä ei ole korkeakulttuuria, mutta kulttuurivientiä sitäkin enemmän"

Stam1nan Antti Hyyrynen on myös tarinankertoja – esikoiskirja kantaa huolta ilmastonmuutoksesta

Suomen parhaaksi festivaaliksi valittu John Smith ei halua kasvaa

Suomen jätteenkäsittely on kohdannut suuria muutoksia 2000-luvulla – roskat menevät enää harvoin hukkaan