Kommentit

Uutistausta: Kuninkuusravit ei ole kultakaivos – mistä siis rahaa palkintoihin?

Kaijaleena Runsten
Kommentit 01.08.2018

Kuninkuusravit on raviurheilumme kruununjalokivi. Sen on nähnyt moni sellainenkin suomalainen, jota ravit eivät muutoin kiinnosta.

Suomenhevoskasvattaja Kari-Markku Karjalainen herätteli väkeä kärkevin sanakääntein vaatimalla parempia palkintoja pääosan esittäjille MT:n ravistudiossa sunnuntaina Rovaniemellä.

Lauantain studiossa kolmen ravivalmentajan Harri Koivusen, Tuomas Pakkasen ja Markus Porokan sekä Kari Lähdekorven keskustelussa palkintopottia pidettiin voittajien osalta hyvänä. Pudotus toiseksi ja kolmanneksi tuleville niin osalähdöittäin kuin erityisesti kokonaiskilpailussa nähtiin sen sijaan liian suureksi.

Ehkä päätapahtuman palkintokeskustelu tulisi siis suunnata siihen, miten palkintojen jakautumista voidaan tasata. On myös syytä huolehtia, että päälähtöjen hevosten majoitus ja kulut huolehditaan kunnolla hevosen kotimatkan pituudesta riippumatta. Tähän toimintaan luulisi voitavan valjastaa kohdennetusti muutama sponsorin.

Ensi vuonna Lahden Kuninkuusraveja järjestelevä Janne Ekholm ehdotti Hevosurheilussa ratkaisuksi Kunkkarien myymistä yhdelle pääsponsorille. Ykkösjoukkueita, kotistadioneita ja kokonaisia kilpailuliigoja on muissa urheilulajeissa kiinnitetty näin yksinoikeudeksi.

Vaikka ainakin minun ajattelussani ajatus kalskahtaa kansallisrodun kohdalla vieraalta, kaikkea pitää harkita, jotta tapahtuma säilyy elinvoimaisena ja laadukkaana.

Ravikansan mielissä elää sitkeänä ajatus, että Kuninkuusravien järjestäminen on radoille kultakaivos. Ne puheet on aika unohtaa.

Kuluttajien vaatimustaso on noussut huomattavasti siitä, mitä se oli vielä tämän vuosituhannen alussa, totesi Rovaniemen raviradan puheenjohtaja Matti Rajaharju viikonloppuna.

Rovaniemen edelliset Kunkkarit 14 vuotta sitten ovat piirtyneet monien pitkään raveja kiertäneiden muistiin ylivertaisina. Nyt tarvittiin yleisön hurttia mieltä, lappilaisten järjestäjien sitkeää sitoutumista, Hippoksen ammattimaista taustatukea mutta myös loistava sää ja suoranaista hyvää tuuria, että kaikesta selvittiin.

Tapahtuman menot jatkavat kasvuaan: tiedonsiirron sekä peli- ja rahaliikenteen vaatima sähköistys, ennakkomarkkinointi, alueiden aitaaminen ja turvallisuusjärjestelyt, ravintolapalvelut, tilapäisrakentaminen, piha-alueiden asfaltointi, tallialueiden kunto, kuljetukset paikoitusalueille...

Kun kulueriä riittää, vaadittua lisärahaa palkintoihinkaan ei ole helppoa löytää.

Toivon mukaan Rovaniemellä tulos jää plussalle. Kävijätavoite ylittyi reilulla tuhannella katsojalla, mutta oli 4 000 vähemmän kuin vuosi sitten Vermossa. Pelimyynti jäi selvästi eli 600 000 euroa viime vuodesta.

Kunkkarit ei siten tuonut kaivattua myönteistä suunnanmuutosta koko alkuvuoden pudonneisiin kotimaan pelivaihtoihin.

Raviradoilta kysytään nyt uusia ideoita ja rohkeutta murtaa hevospiireissä vallinutta ”me tehdään tämä itse sillä tavalla kuin me on ennenkin tehty” -henkeä.

Tapahtuman maakunnallista omaleimaisuutta ei riko mitenkään se, että pyritään järkevällä, pitkäjänteisellä yhteistyöllä suitsimaan kustannuksia. Tähän suuntaan myönteisiä merkkejä antoi sunnuntaina keskustelu Forssan toiminnanjohtajan Elina Hirvosen ja hänen Seinäjoen radalla aloittavan kollegansa Jyri Saranpään kanssa.

Kolme tulevaa Kunkkarijärjestäjää Lahti, Seinäjoki ja Forssa tekevät muun muassa yhdessä hankintoja. Useampivuotisilla kilpailutuksilla markkinointiin- ja esimerkiksi tilapäisrakentamiseen liittyviä kuluja saadaan varmasti alas.

Samalla nousee kysymys, voitaisiinko yhteistyösopimuksia myydä useamman vuoden pakettina ainakin niille yrityksille, jotka ovat jo nytkin mukana kiitettävästi vuodesta toiseen.

Hippoksen uusi puheenjohtaja Juha Rehula nosti myös vertailukohdaksi (MT 27.7.) Jukolan viestin. Seuraavan vuoden järjestävän seuran ydinjoukko osallistuu kiinteästi edeltävän vuoden järjestämiseen tapahtuman kuluessa. Näin osaamista siirtyy aivan konkreettisesti.

Toinen vaihtoehto on, että järjestävät radat ja Hippos sopivat yhdessä tietyn iskujoukon, joka tekee joka vuosi töitä sovitun ajanjakson kunkkariorganisaation osana.

Rovaniemen kuninkuusraveissa oli ensi kertaa takana Suomen Hippoksen perustama vararahasto. Siihen olisi turvauduttu, jos esimerkiksi säästä johtuen tapahtumaa olisi kohdannut katastrofi. Nyt lähellä käytiin siinä mielessä, että koko maata koetelleet maksupäätteiden ongelmat hidastivat myyntiä pariksi tunniksi sunnuntaina kesken ravien parhaan juoksun.

Jos palataan vielä suomenhevosten palkintoihin ja kilpailutukseen, olen Harri Koivusen tavoin huolissani enemmänkin siitä, että "palkkakuopassa" ovat alempien sarjojen suomenhevoset. Sieltä niitä kuninkaallisten seppeleiden tavoittelijoita voi kasvaa, jos niitä on kasvaakseen.

On laajalti tunnustettu asia, että suomenhevostammoille ja varsinkin nuorille tammoille kilpailumahdollisuuksia kertyy vähän. Kun ne joutuvat kisaamaan oreja vastaan, niiden palkintopotti jää heiveröiseksi. Tähän kiinnitti sunnuntain ravistudiossa huomiota Antti Karhila.

Huipulle nousuun on näiden tammojen kanssa tehtävä aivan yhtä huolellista työtä tunteja säästämättä kuin enemmän tienaavien orien tai lämminveritähtien. Uusi Varsakunkku-kisa on yksi tie tähän suuntaan.

Lisää aiheesta:

Lauantain TalkKari Speciaalissa palkinnoista puhuivat Harri Koivunen, Tuomas Pakkanen ja Markus Porokka.

Näin kunkkareista ja palkinnoista keskultetiin sunnuntaina ravistudiossa

Yksi on Rovaniemeltä poissa, Juliette Lax – tamman taustaväki kaipaa lisää kilpailumahdollisuuksia tammoille

Juha Rehula perää tulevaisuustalkoita hevosalalta

Ravit ovat muutakin kuin pelaamista: hevosen hyvinvointi ja myönteinen hevosenomistajuus urheilun keskiössä, linjataan Hippoksen hallituksessa