Kommentit

Karhinen lyö velkaantumista välttäneitä pieniä tiloja

Tuure Kiviranta
Kommentit 13.02.2019

Osuuspankin entisen pääjohtajan ehdotus käytännössä uhraisi taloutensa hyvin hoitaneita tiloja ylivelkaantuneiden tilojen pelastamiseksi.

Viime viikolla julkaistussa selvitysmies Reijo Karhisen raportissa on ristiriitaisuuksia.

Karhinen kannustaa tuottajia siirtymään tuotantomäärien kyttäämisestä ajattelemaan talous ja eurot edellä. Se on aivan oikein, ja sitä on viime vuodet moni muukin yrittänyt hokea. Markkinataloudessahan tässä eletään.

Karhinen päivittelee, että pellon vuokrat ovat Suomessa omituisen korkeat. Hänen mielestään tuottajien pitäisi toimia enemmän kuluttajien kysynnän mukaan.

Nämä lausuttuaan Karhinen kuitenkin iskee päin naamaa osaa niistä yrittäjistä, jotka ovat näiden tavoitteiden mukaisesti viime vuodet toimineet.

Karhinen ehdottaa tukien poistamista maatiloilta, joiden myyntituotot jäävät alle 20 000 euron.

Tilat, jotka ovat toimineet talouslähtöisesti, eivät ole kasvattaneet pinta-alaansa järkyttävillä pellon osto- ja vuokrahinnoilla. Näin myöskään myyntituotot eivät ole kasvaneet mutta eivät velatkaan. Tuottoja on voitu hakea muista toimeentulon lähteistä.

Euroja, enemmän kuin tuotantomääriä, ajattelevat viljelijät ovat saattaneet viime vuosina tarttua maatalouspolitiikan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja perustaa erilaisia luonnonhoitopeltoja, sillä satokasvien tuotanto on ollut huonosti kannattavaa maailmanmarkkinahintojen ollessa matalia ja kustannusten korkeita.

Se, jos mikä on ollut markkinalähtöistä toimintaa.

Pienet tilat ovat usein eturivissä tilojen välisessä yhteistyössä, jota raportissa kaivattiin. Pienet, alle 20 000 euron myyntituottoihin yltävät, maatilat voivat olla tärkeitä kumppaneita ja riskinjakajia naapurustonsa suurille tiloille rehuntuottajina ja mahdollisesti koneyhteistyössä.

Karhisen ehdotus maataloustukien poistamisesta pieniltä tiloilta (57 prosentilta Suomen maatiloista) käytännössä uhraisi taloutensa hyvin hoitaneita tiloja ylivelkaantuneiden tilojen pelastamiseksi.

Onkohan Osuuspankin, eli Suomen maatalouden suurimman lainoittajan, entisellä pääjohtajalla tälle ehdotukselle millaisia syitä taustalla?

Karhisen raportissa oudointa on, että ehdotusten seurauksia ei ole juuri selvitetty. Kukaan ei ollut laskenut raporttiin edes sitä, kuinka monelta tilalta ehdotettu tukileikkuri veisi jatkamisen edellytykset (MT 8.2.).

Vaikuttaa siltä, että raportin kirjoittaja ei ollut käsittänyt ehdottamansa tukirajan koskevan yli puolta Suomen maatiloista.

Asiaa tuskin ymmärrettiin MTK:ssakaan, sen verran hämmentävä oli järjestön kommentti raportin ehdotukseen lopettaa tuotanto puolelta Suomen maatiloista (MT 8.2.).

Vaikka Karhinen kannustaa pohtimaan kilojen ja litrojen sijaan euroja, hän kuitenkin haluaa ainakin rivien välissä kasvattaa tuotantoa, kun resurssit täytyisi hänen mielestään saada pieniltä tuottajilta suurten käsiin.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää perussääntö, että jos tuotanto kasvaa, niin hinnat laskevat. Kannattavuus siis pahimmillaan vain heikkenisi entisestään, jos Karhisen neuvoja jalkautetaan käytäntöön.

Täytyisi myös muistaa, että pieni tila voi olla hyvinkin tehokas ruuantuottaja, eikä suuri aina automaattisesti ole tehokas.

Karhinen ehdotti myös kaikenlaisia keskustelupöytiä. Olisiko viimein aika myöntää, että markkinataloudessa vienti vetää, jos yritykset osaavat viedä tuotteitaan?

Epäillä sopii myös, voidaanko Helsingin kahvipöydissä ratkaista yhdenkään maatilan perimmäisiä ongelmia.

Taitaa olla niin, että maatilojen ongelmat ratkaistaan kunnolla ainoastaan jokaisella maatilalla ottamalla vastuu ratkaisuista itse, tarvittaessa hyödyntämällä paikallisten asiantuntijoiden apua vaihtoehtojen kartoittamisessa.

Karhinen haki yhteistyötä koko ruokaketjuun. Viljelijöille raportti tarjosi ikävää vastakkainasettelua erikokoisten tilojen välille.

Raportin hyvät ehdotukset jäävät helposti huolimattomasti tehtyjen esitysten varjoon.

Kirjoittaja on sivutoiminen maanviljelijä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT