Kommentit

Hei teatterit, ottakaa viittomakieli mukaan näytelmiinne

Laura Kuivalahti: Viittomakieltä taitamatonkin saa viitotusta esityksestä aivan uudenlaisen, visuaalisen elämyksen.

Tunnustetaan heti alkuun, että omat viittomakielentaitoni rajoittuvat yksittäisiin sormiaakkosiin ja muutamiin satunnaisiin viittomiin kuten kilpikonna ja hattivatti. Olin siis aavistuksen verran hermostuksissani, kun viime syksynä kävelin kohti Kansallisteatteria, jossa illan ohjelmassa oli viittomakielisen Teatteri Totin vierailuesitys Vaginamonologeja. Sen olin sentään etukäteen tarkistanut, että paikalla oli rivi puhetulkkeja, sillä kilpikonnista ja hattivateista esityksessä ei ollut kyse joten tarvitsin hieman apua näytelmän ymmärtämiseen.

Viittomakielisen näytelmän seuraaminen oli monella tavalla vavahduttava kokemus. Viittovat näyttelijät olivat ilmeikkäitä ja viittomakieli on mielestäni heittämällä yksi kauneimpia kieliä. Viittomien visuaalisuus toi kieltä osaamattomallekin aivan uuden ulottuvuuden, välillä näyttelijöiden puheenvuorot olivat kuin kaunista tanssia.

Haastattelin aiemmin tällä viikolla Teatteri Totin uutta tuottajaa Tarja Sandholmia, ja päädyimme pohtimaan, miksi viittomakieltä ei hyödynnetä teattereissa enemmänkin. Kuurolle puhutun näytelmän seuraaminen on hankalaa, sillä kovin usein tulkille ei voida osoittaa sopivaa paikkaa lavalta. Tulkin sijoittaminen syrjään ei ole kuuron kannalta käytännöllistä – kuvittele itse, että teatterissa joutuisit koko ajan tähyämään niska kenossa jonnekin aivan muualle kuin missä näyttelijät liikkuvat. Tästä syystä Sandholm katsoo lähinnä viittomakielisiä näytelmiä.

Sandholmin mukaan viittomakieliset tulkit voitaisiin tuoda lavalle esimerkiksi puhuvia näyttelijöitä seuraavina varjoina. Ihastuin ideaan välittömästi! Viittomakielisten teatteritarjonta kasvaisi ja samalla viittomakieli ujuttautuisi myös niiden elämään, jotka eivät siihen juuri muualla törmää.

Viittomakielisistä tai tulkatuista näytelmistä ei luultavasti koskaan tule valtavirtaa, sillä viittomakielen käyttäjiä on Suomessa noin 12 000. Rohkeille kokeiluille olisi silti varmasti kysyntää, sillä viittomakieltä taitamattomillekin tällainen esitys olisi elämys.

Uusia avauksia odottaessa kannattaa suunnata Teatteri Totin näytöksiin. Ja yksi pieni vinkki: viittomakielellä aplodit annetaan kädet ylhäällä, ranteista kämmeniä heiluttaen. Aivan kuin lehdet heiluisivat tuulessa. Mutta hei hätää, jos uusi liike jännittää, Sandholmin mukaan käsiä saa hakata yhteen viittomakielisessäkin teatterissa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teatteriarvio: Ylioppilasteatterilaiset haaveilevat metsään muuttamisesta ja luovat ikioman metsästrategiansa

Teatteriarvio: Hercule Poirot hurmaa yleisön, mutta aksenteille naureskelun voisi jättää vähemmälle

Salossa esitettiin Myrskyluodon Maija tasan 20 vuotta sitten – tämän vuoden tulkinnassa on mukana sama näyttelijä kuin viime kerralla