LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kommentit

Riittääkö vihreille ulkoministerin salkku?

Alkavien hallitustunnusteluiden ongelmat kiteytyvät paljolti keskustan ja vihreiden monessa asiassa vastakohtaisiin tavoitteisiin.

Suomessa on virinnyt viime viikkoina vahva kansanrintamahenki, eli tahto rakentaa uudenlaista poliittista yhteistyötä vasemmiston ja keskustan välillä.

Asia varmistui lopullisesti keskiviikkona, kun kansanrintamapohjasta jo aiemmin vihjaillut hallitustunnustelija, demaripomo Antti Rinne julisti, että yhteisestä hallitusohjelmasta lähdetään neuvottelemaan SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kesken.

Rinteen ratkaisu on historiallinen. 1980-luvun lopulta lähtien Suomessa on tähän asti rakennettu kokoomuksen ja SDP:n sinipunahallitus aina, kun keskusta ei ole ollut suurin puolue.

Tällä kertaa kokoomus kuitenkin pelasi itsensä ulos hallituksessa, sillä puolue ei ollut valmis tinkimään talouspoliittisista tavoitteistaan, jotka olivat hyvin kaukana demareiden linjauksista.

Tahto kansanrintamahallituksen muodostamiseen keskustan kanssa on vahvaa SDP:ssä ja vasemmistoliitossa.

Vihreät sen sijaan empivät keskustayhteistyötä. Alkavien hallitustunnusteluiden ongelmat kiteytyvätkin paljolti juuri keskustan ja vihreiden monessa asiassa vastakohtaisiin tavoitteisiin.

Keskusta on nyt pakkovoittojen edessä. Eduskuntavaalitappio oli niin musertava, että puolueen olisi kyettävä profiloitumaan vahvasti yrittäjyyden, maaseutuelinkeinojen ja aluepolitiikan puolustajana. Vain sitä kautta hallitukseen meno on perusteltavissa.

Vihreät puolestaan haluaisi tehdä metropolipolitiikkaa, kiristää maatalouden energiaveroja ja vähentää metsien käyttöä. Myös eläinsuojelulaissa keskusta ja vihreät saavat aikaan lihavan riidan.

On selvää, että vihreät joutuu luopumaan tavoitteestaan vähentää metsien käyttöä Suomessa, kun SDP ja keskusta runttaavat läpi hallituksen täyden tuen Kemin biotuotetehtaalle.

Kysymys kuuluu, miten paljon vihreät ovat valmiita antamaan keskustalle periksi, ja vielä olemaan mukana hallituksessa?

Vihreät voi realistisesti tavoitella uusien luonnonsuojelualueiden perustamista sekä lisärahoitusta erilaisille ympäristönsuojeluohjelmille.

Lisäksi näyttää todennäköiseltä, että Pekka Haavisto tarraisi kiinni ulkoministerin salkkuun.

Yhteistäkin keskustalla ja vihreillä sentään on. Perusturvakysymyksissä keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto löytävät toisensa.

Riittääkö tämä vihreille? Siihen ratkeaa, syntyykö Suomeen kansanrintamahallitus, vai lähdetäänkö hallitusta kuitenkin muodostamaan vielä sinipunapohjalta.

Silloin keskustan lisäksi oppositioon lentäisi myös vasemmistoliitto. Kuvio olisi vihreillekin riskialtis.

Jos Rinne ei saa hallitusta kasaan, saattaa hallitustunnustelijan valtikka siirtyä perussuomalaisten puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle, joka hyljeksii vihreitä, vasemmistoliittoa ja RKP:tä.

Halla-ahon hallitusta alettaisiin rakentaa joko perussuomalaisten, SDP:n ja kokoomuksen taikka perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan kanssa.

Antti Rinne pyrkii hallitusratkaisullaan kääntämään Suomen suuntaa kilpailukyky- ja tehokkuusajattelua korostavasta politiikasta enemmän sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaalivaan suuntaan.

Rinteen kansanrintamahallituksen toteutuminen on nyt kiinni siitä, miten hyvin keskusta ja vihreät sietävät toisiaan.

On selvää, että vihreät joutuu luopumaan tavoitteistaan vähentää metsien käyttöä Suomessa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pääministeri Rinne uskoo jäsenmaiden ilmastosopuun vielä Suomen kaudella – Kivihiilimaat edelleen painamassa jarrua

Kannabis jakaa vihreät kahtia

Kun lapsia syntyy yhä vähemmän, lapsilisää maksetaan entistä harvemmalle – keskusta haluaa korottaa lapsilisiä säästyvillä rahoilla