Kommentit

Kommentti: Lähde rohkeasti tanssilavalle! Opit kyllä askeleet ja saat lujat luut

"Älä höpötä!" sanoi setä ja kiskoi minut lattialle.

Minä aloitin lavatanssit lukioikäisenä, poikaystäväni ja tämän siskon kanssa. Sain meistä ensimmäisen ajokortin, ja niin mentiin lauantai-iltaisin jopa sadan kilometrin päähän räntäsateessa. Seuralaiset syöttivät kuskille karkkia, että pysyin hereillä.

Kun muut lukiokaverit kyselivät maanantaina, mitä tein viikonloppuna, tuskin kehtasin kertoa, että olin ekaa kertaa tansseissa ja humppasin Matin ja Tepon tahdissa. Tai Kirkan, Tapani Kansan, Katri Helenan, Reijo Taipaleen ja.

Silloin riitti melkeinpä valssin, humpan, jenkan ja foksin osaaminen. Tangot, rumbat ja kaikki nopeat hitti-iskelmät, jivet, rockit ja mentiin foksina, kävelyhumppa teki vasta tuloaan.

Jatkoin hauskaa harrastusta yliopistoaikana Pavilla, Riutanharjulla, Kuumolassa ja Oitissa, kunnes tuli pidempi tauko.

Kun menin sitten vuosien jälkeen pitkästä aikaa lavalle, järkytyin. Kaikki osasivat kädenalitansseja ja jokaista tanssilajia muutenkin oikeilla askelilla. Istuin koko illan ja päätin nauttia edes Varjokuvan kuuntelemisesta, kun en kerran osannut enää tanssia. Olihan sekin saavutus: jäädä niin jälkeen muodista, että tipahtaa ulos lavatansseista.

Tuntien istumisen jälkeen joku tuli hakemaan penkiltä ja ihmetteli, miksi olen istuin siellä koko illan. Vastasin, että huomasin tuossa pari tuntia sitten, etten osaa enää tanssia.

"Älä höpötä!" sanoi setä ja kiskoi minut lattialle. Hetken vastustelin, mutta sitten tunnustin tosiasiat: paluuta ei ole. On opeteltava uudet askeleet. Onneksi joka kerran joku otti asiakseen tanssia niin, että opetti samalla. Eikä mennyt montaa kertaa, kun jo osasinkin. Tanssiminen on hauskempaakin, kun osaa kuviot. Nyt osaan ja tanssin aina kun voin, eritoten niitä kädenalitansseja.

Tanssiminen on myös terveellistä: tulee liikuttua koko ilta, ehkä juteltuakin, saa nauttia elävästä musiikista, muisti ja kehonhallinta vetreytyvät ja luut lujittuvat.

Tästä on todiste: Luuntiheyteni mitattiin parikymppisenä ravitsemustieteen opiskelijana osana isompaa tutkimusta. Kuuluin terveiden verrokkien ryhmään. Lääkäri ihmetteli, ettei ollut nähnyt sellaisia tiheyslukemia kenelläkään.

"Mitä liikuntaa sinä oikein harrastat?" "En mitään", ihmettelin. En mielestäni tosiaan yhtään mitään juuri siihen aikaan. "Ai niin, paitsi että käyn pari kertaa viikossa tanssimassa. Mutta lasketaanko se liikunnaksi?"

Enää en kysele. Kyllä se lasketaan.

Lue lisää:

Katso video! Vielä ehti oppia oikeat askeleen kesäksi – opettaja Taina Puujalka neuvoo alkuun

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Taas päästiin tangomarkkinoille" – vaasalainen pariskunta on käynyt Seinäjoella joka kesä

Katso video! Vielä ehti oppia oikeat askeleen kesäksi – opettaja Taina Puujalka neuvoo alkuun

Voiko lihaa nyt syödä entistä enemmän?