Kommentit

Hallituksen työllisyystavoite – mission impossible?

Hallitus tekee pakon edessä parhaansa. Siksi työmarkkinajärjestöt on vedetty mukaan.

Aluksi hatunnosto pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen räväkälle alulle: hallitustaapero ottaa ensi askeleitaan tilanteessa, jossa se on vasta punkenut horjuen pystyyn ja alla on kalteva lattia.

Tähtäin on kuitenkin selvä: piparipurkki kaapin päällä. Isojen poikien maailmassa se tarkoittaa parempaa työllisyyttä eli lisää rahaa valtion kassaan. Ei tarvitse rikastua, mutta pärjätä.

Hallitusohjelman mukaan talouden tulisi olla tasapainossa vuoden 2023 lopussa. Jos sitä ennen törsätäänkin ja otetaan velkaa, tuhlauksen tulisi johtaa tasapainoiseen taloudenpitoon.

Hallitus käy kohti hankalaa maalia, koska on pakko. Julkinen talous heikkenee, koska me suomalaiset vanhenemme.

"Kyse ei ole mistään hallituksen omasta keksinnöstä vaan välttämättömyydestä. Meidän on saatava mahdollisimman moni osalliseksi työelämään ja sitä kautta rahoittamaan yhteistä hyvinvointia."

Näin sanoi keskustalainen elinkeinoministeri Mika Lintilä hallituksen keskiviikon aloitusseminaarissa. Paikalla oli kutsuttu vanha tuttu naftaliinista kaivettu kolmikanta: hallitus, työnantajat ja työntekijät.

Otsikoksi oli annettu Kasvun ja luottamuksen seminaari. Se kuulostaa lievästi kosiskelevalta, ja hallituksen onkin syytä olla varpaillaan. Muistissa on edellisen hallituksen kilpailukykysopimus, jota ei tehty luottamuksen, vaan pelkästään kasvun hengessä.

Kasvua toki saatiin ja työllisyysastekin hallituksen tähtäämään 72 prosenttiin. Vetoapua toi kansantalous, joka kasvoi vuosina 2016 ja 2017 2,8 ja 3,0 prosenttia ja vielä viime vuonnakin 1,7 prosenttia.

Nyt ei näytä yhtä hyvältä. Tilastokeskus reivasi juhannuksen alla viime vuoden kasvulukuja roimasti alaspäin, ja edessäkin synkkenee. Talous kasvaa ensi vuonna 1,2 prosenttia ja tahti hiipuu seuraavina vuosina nollalla alkaviin lukemiin. Maailman talous, politiikka ja kauppapolitiikka voivat syödä luvut vieläkin pienemmiksi.

Rinteen hallitus onkin kirjannut ohjelmaansa kaukoviisaasti, että "normaalin kansainvälisen talouden tilanteessa julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023". Seuraava kysymys on: mikä on normaali? Se taas on tulkintakysymys.

Hallitus yrittää pakon edessä parhaansa. Siksi työmarkkinajärjestöt on vedetty muutoksiin mukaan.

"Haluamme etsiä ratkaisuja yhdessä järjestöjen kanssa, koska uskomme, että näin saadaan parhaiten hyviä ja kestäviä ratkaisuja", Lintilä lausui. Ja lisäsi: "Lopullinen vastuu on luonnollisesti hallituksella."

Vaikka Rinne pyristeleekin kovasti irti entisestä ay-pomon roolistaan, se on turhaa. Vaaleissa vasemmisto äänesti hänen joukkojaan työntekijää ymmärtävänä leirinä, joten takinkääntö puhtaasti kansantaloutta, kestävyysvajetta ja talouden tasapainoa vaalivaksi valtiomieheksi ei toimi.

Toki SAK:ssa ja STTK:ssa nähdään, mihin ollaan menossa: jos rahat eivät riitä, leikataan. Jos leikataan ja sitten noustaan barrikadeille, noustaan "omia" vastaan.

Tällä hallituskaudella kalistellaankin sapeleita, mutta vaalit ja talousnäkymät ovat kaikille yhtä kylmiä ja tasapuolisia konsultteja. Etenkin, kun suomalaisen yhteiskunnan rahoitus tarvitsee Rinteen mukaan jo yli 80 prosentin työllisyysasteen runsaan kymmenen vuoden kuluttua.

Siinä ei paljon chillailla, vaan töihin voidaan patistaa eri keinoin. Mitään keinoa ei ole poissuljettu, Rinne sanoo.

Tiettävästi ei edes persuuksille potkimista.

Tässä ilmapiirissä nykyinen työllisyystavoite voi hyvinkin toteutua. Mutta luultavasti pienemmällä teatterilla kuin jos hallitusta johtaisi Sipilä, Orpo tai Halla-aho.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Euroopan talousveturi hyytyy

SDP:n johto vaatii syksyllä päätöksiä aktiivimallin leikkurin poistamisesta – "Toimeentulotuen käyttö lisääntynyt aktiivimallin takia"

Tällainen on valtiovarainministeri Lintilän ehdotus ensi vuoden budjetiksi: Työllisyystilanne paremmaksi, investoinnit kasvuun