Kommentit

Uutistausta: Suomen puoluekenttä on myllerryksessä

Perussuomalaiset ja vihreät ovat monissa politiikan asia­kysymyksissä toistensa peilikuvia, mutta muutos hyödyttää kumpaistakin.

Vuosi 2011 oli vedenjakaja Suomen politiikassa.

2010-luvun poliittista maisemaa ovat leimanneet perussuomalaisten toistuvat vaalivoitot, vihreiden kannatuksen nousu, SDP:n kannatuksen lasku, kokoomuksen vahva asema sekä vaalivoitoista rajuihin romahduksiin sahaava keskustan kannatus.

Vaikka keskusta oli pääministeripuolueena vuosina 2015–2019, on 2010-luku ollut puolueelle kuluttavaa aikaa.

Puolue romahti ensi kerran 2011. Suurtappion syinä olivat liian markkinaehtoinen politiikka, köyhän asian unohtaminen ja aluepolitiikan haalistuminen.

Juha Sipilän valtakaudella kaikki samat virheet toistettiin. Poliittisessa selvitystilassa olevassa puolueessa esiintyy tällä hetkellä suuria paineita siirtyä pari piirua vasemmalle – tai ehkä pikemminkin takaisin poliittiseen keskustaan.

SDP onnistui nousemaan 20 vuoden tauon jälkeen pääministeripuolueeksi kevään eduskuntavaaleissa. Olosuhteet huomioiden vaalitulos oli kuitenkin huono.

Puolue on kärsinyt pitkään Paavo Lipposen valtakauden krapulaa. Tuolloin SDP oli Suomen johtava EU-puolue. Lipponen suhtautui nuivasti maaseutuun ja vannoi kaupungistumisen ja vapaan markkinatalouden nimiin.

Antti Rinteen SDP on hyvin kaukana Lipposen demareista. SDP on palannut lähemmäs aatteellisia juuriaan, ay-vetoiseksi työväenpuolueeksi.

SDP:n suurin ongelma on surkea nuorisokannatus. Perinne­linjalle palaaminen ei auta, jos enemmistö äänestäjistä on kohta hautausmaalla.

Kokoomus on ollut tämän vuosituhannen suurmenestyjä. Jyrki Kataisen lanseeraama kansainvälinen, liberaali ja pehmoporvarillinen imago on tuonut vaalivoittoja ja paljon valtaa.

Alexander Stubb ja Petteri Orpo ovat Kataista heikommalla menestyksellä jatkaneet liberaalilla linjalla, mutta toisenlaiset tuulet puhaltavat nyt yhä voimallisemmin.

Orpo on vaikeuksissa Elina Lepomäen ja Antti Häkkäsen kaltaisten oikeistoporvareiden kanssa. Entistä useampi haluaa tehdä kokoomuksesta linjakkaan ja kovaotteisen oikeistopuolueen, joka huolehtii turvallisuudesta ja valtiontalouden tasapainosta.

Sellainen kokoomus ei pyrkisi kaikissa käänteissä miellyttämään liberaaleja ja keskiluokkaa.

Suomen puoluekenttä on myllerryksessä. Muutos näyttää hämmentävän perinteisiä valtapuolueita: keskustaa, SDP:tä ja kokoomusta.

Perussuomalaiset ja vihreät ovat monissa politiikan asia­kysymyksissä toistensa peilikuvia, mutta muutos hyödyttää kumpaistakin.

Poliittista keskustelua on alettu käydä identiteettipolitiikan lähtökohdista käsin.

Ihmiset samaistuvat tietynlaiseen elämäntapaan, ja viholliskuvat ruokkivat oman maailmanselityksen suosiota.

Jussi Halla-ahon perussuomalaiset on peittelemättömän maahanmuuttokriittinen ja EU-vastainen populistipuolue. Maaseutua ja sosiaalipolitiikkaa korostanut SMP:n perinnesiipi on nyky-persuissa muisto vain.

Myös Maria Ohisalon hoteisiin siirtyvä vihreät on rakentanut suosiotaan vastakkainasettelun kautta. Viholliskuviksi voi maalata yksityisautoilun, kotimaisen eläintuotannon taikka omakotitaloasumisen järven rannalla.

Viholliskuvat ruokkivat oman maailmanselityksen suosiota.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pääkaupunki oli Touko Aallolle kuin vieras hovi – "Käytännössä kaikki valta vihreissä on Helsingissä"

Touko Aallon mielestä politiikasta on tullut show-painia – "luodaan viholliskuvia ja käännetään ihmisiä toisiaan vastaan"

Kommentti: Jenni Haukion kuolema-puhe ihmetyttää tuottajia – eläin ei tunne huolta huomisesta