Kommentit

Puutarha muuttopuuhissa

Muuttaja saa puutarhasta mukaansa myös palasen historiaansa.

Olen muuttanut paikasta toiseen useamman kerran. Yhteistä muutoille on ollut se, että olen vienyt mukanani jakotaimia pihani kasveista. Ne ovat olleet uuden puutarhan siemen. Samalla on ollut jotenkin lohdullista, että saa mukaansa palan historiaansa.

Ajoissa ennen vanhan asunnon myyntiä olen alkanut ruukuttaa jakopaloja ja pistokkaita. Kaikki nykyisen pihani heisiangervot on kasvatettu pistokkaista.

Viime muuton taimet kasvoivat lavakauluksessa äitini huomassa lähes vuoden ennen uuteen pihaan pääsyä. Puolivarjo sai luvan kelvata sekä varjon että paahteen ystäville. Hengissä säilyivät kaikki, ja sain isoja, terhakoita kasveja. Kiitos hoivasta, äiti!

Ystäväni teki saman tempun, kun muutto lähestyi ja uutta pihaa ei vielä ollut näköpiirissä. Apu oli onneksi lähellä ja tärkeimmät viherystävät muuttivat naapuriin. Siellä ne kärsivällisesti odottivat pääsyä tulevaan kotiinsa.

Muuttajan pitää aina huomioida, ettei levitä haitallisia lajeja kuten lehtokotiloita ja espanjansiruetanoita alueelle, jossa niitä ei ennestään ole. Tällöin kannattaa jättää kasvit siirtämättä tai vähintään pestä niiden juuret huolella ja tarkastaa lehdet. Osan kasveista voi siirtää siemeninä.

Uudessa pihassa on monesti erilaiset olosuhteet. Kasvualustaa ja mikroilmastoa voi onneksi muokata, jotta rakkaat vehreät jatkaisivat eloaan.

Kohta minulla alkaa taas uusi ruukutusrumba. Paahteesta metsänreunaan on pitkä matka, mutta ehkäpä rahtunen niistä kasveista, joita nykyisessä puutarhassani kasvaa haluaa seurata mukana. Elämä muuttuu. Onneksi edes jotain pysyy.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kotimaisen latva-artisokan satokausi käynnissä – kasviksen löytäminen kaupoista voi olla kiven alla

Helle ei helli monia kasveja, mutta muutama kotikonsti auttaa puutarhaa selviämään paahteesta

Nummella kukkivat Suomen kauneimmat pelargonit