Kommentit

Seepra ei päässyt raidoistaan – puolueen ay-kytkös oli liian herkkä puheenaihe Antti Rinteelle jo keväällä

Rinne hämmensi äänestäjiä jo vaalien alla lihaverolla.

Antti Rinteen tapaus osoittaa, ettei historiaa voi unohtaa eikä edes kieltää. Loppu- eli nykyinen tulos oli ainakin aavistettavissa jo pitkään.

Haastattelin oppositiojohtaja Rinnettä keväällä 2019 ennen eduskuntavaaleja. Yksi kevään keskeinen puheenaihe oli lihavero, josta puhumalla SDP sai aikaan hämmennystä ja torikansan pelkäämään jokapäiväisen lauantaimakkaransa puolesta.

Rinne toppuutteli kohua ja sanoi SDP:n kannattavan kestävän kehityksen arvonlisäveroa. Se laitettaisiin tuotteen eli esimerkiksi lihan hintaan.

MT:n kysyessä veron suuruudesta, tuleva pääministeri lausui näin:

”Se tulee vaikuttamaan niin, että sillä ohjataan ihmisten käyttäytymistä niin, että ne tuotteet ja palvelut, jotka ovat ilmaston kannalta parempia, niitä verotetaan vähemmän ja niitä tuotteita ja palveluja, jotka ovat haitallisia, verotetaan enemmän.”

Selveni, ettei SDP kannatakaan lihaveroa, mutta kuva Rinteen poukkoilevasta linjanvedoista tuli pedatuksi.

Samassa haastattelussa hän hermostui kahdesti kysymykseen SDP:n ja ay-liikkeen suhteesta.

”Mikä on MTK:n ja keskustan yhteys?” hän tivasi vastaan. Ei kai mikään erityinen, vastasin. Mutta jos MTK:n riveistä nousisi merkittävä henkilö keskustan – tai jonkun muun puolueen – johtoon, kyllä kytköstä kyseltäisiin. Ja ihan oikein niin.

Suhde oli kuitenkin ilmeisen tiivis ja kysymys osui herkkään paikkaan, sillä Rinne sotkeutui Posti-jupakassa juuri ay-asioihin. Seepra ei päässyt raidoistaan, ainakaan näin ulkopuolisen silmin.

Politiikassa harmillisen vaikeaa on olla lojaali uraa pönkittäneitä kohtaan ja yrittää samalla hinkata entisiä leimoja pois. Puhdasta pöytää ei kateta koskaan, vaan ihmistä katsotaan loppuiän tietynväristen poliittisten ja ammatillisten silmälasien läpi. Nehän sen ihmisen ovat valtaan tuoneet.

Puolueensa puheenjohtajana Rinne ei voi päästää irti päivänpolitiikasta, vaikka sekaantuminen siihen ei olekaan kunniaksi eduskunnan varapuhemiehelle eikä kovin kivaa uudelle pääministerille. Moni – demarikin – toivoo väistymistä ennen kesän puheenjohtajavaalia.

Sirpa Paateron pikainen paluu alleviivaa puolueen epäuskoa Rinteeseen.

Myös keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunille Rinne teki hyvän palveluksen. Kulmunia soviteltiin valtiovarainministerin jakkaralle, mutta sopivaa rakoa vaihtaa Mika Lintilä pois ei näkynyt. Nyt se tuli, ja Lintiläkin pääsee jatkamaan ministerinä.

Muulle maailmalle pienen ja vakaan Suomen manööveri muutaman sadan postilaisen takia yllättäen kesken EU-puheenjohtajuuskauden saattoi näyttää kummalliselta tai mennä kokonaan ohi. Kriisin pikahoito pitänee kuitenkin yllä mielikuvaa osaavasta, onnellisesta ja sisukkaasta kansasta.

Lue lisää