Kommentit

Suomi tarvitsee Reetuja – kuka on seuraava junttidiskon kuningas? Näin vastaa Frederik

"Frederik on artistina suomalaisille samanlainen ilmiö kuin Alibi tai Seiska lehtinä: kaikki haluavat, mutta kukaan ei kehtaa tunnustaa."

Minulla on laulaja Frederikiin henkilökohtainen suhde. Matkustin jo kauan sitten viettämään pyöreitä lasteni kanssa Kanarialle, ja siinä elämäntilanteessa juuri sopiva löytö oli – kenenkäs muunkaan kuin – Frederikin keikka suomalaisessa Iskelmäbaarissa.

Innokkaana tanssijana perustelin juntti-iltaa itselleni hokemalla, että junttidisko on mukavan liikunnallista vastapainoa päiväkausien rannalla lojumiselle. Salaa kuitenkin tykkäsin meiningistä.

Sama kuvio toistui parin vuoden päästä, ja mukanani baarilattialla Linda Lindaa hytkyi iäkäs äitini. Mieleeni ei vilahtanutkaan, että estradilla naisyleisölle pikkuhousu- ja "tavataan huomenna nuderannalla" -juttuja heitteli isäni ikäinen mies.

Frederik on artistina suomalaisille samanlainen ilmiö kuin Alibi tai Seiska lehtinä: kaikki haluavat, mutta kukaan ei kehtaa tunnustaa.

Frederikistä tykätään, koska musiikki on menevää, laulut tuttuja, jutut tuhmia ja keikkapaikat kansanomaisia ja helppoja. Keikalle voi mennä tuuli- tai liituraitapuvussa, ja vaikka artistille voi hymyillä hiukan vinosti, voi kuitenkin pitää aidosti hauskaa.

Ilmiönä vastaavanlainen oli Matti Nykänen, mutta hänen keikoilleen moni meni pelkästään säälistä.

Kun Frederik nyt uhkaa lopettaa keikkailun, kuka tulee tilalle?

"Ei sellaista ole vielä syntynyt. Kyllä moni on koittanut matkia, mutta eivät ole pärjänneet. Mitäs, jos tehdään sellainen?" Frederik kysyy puolestaan minulta.

Hän on kanssani samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee uuden junttikuninkaan, kansaa ja sukupolvia yhdistävän hahmon.

"Pitää sellainen olla, ehdottomasti. Tämä on huumorimusiikkia, puolet totta ja puolet huumoria, ja kansa tykkää bailata tätä. Ajattelemme tässä kansan henkistä hyvinvointia."

Frederik vakuuttaa, että häntä ei kyllästytä samojen kappaleiden esittäminen vuodesta toiseen.

"Ei! Mulla on 200 eri biisiä, joita vaihtelen koko ajan."

Hienointa marraskuun pikkujoulukeikalla oli paitsi Fredrik itse myös hänen myöntämänsä ylennys. Esittäydyin nimittäin hänelle politiikan toimittajana, ja se taisi tehdä vaikutuksen, sillä kesken keikan hän kuulutti laivan täpötäydelle tanssiravintolalle.

"Ja tuolla keskellä lattiaa tanssii Suomen toiseksi suurimman lehden, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Eija Mansikkamäki!"

Auts. Juntti mikä juntti.

Lue lisää:

Junttidiskon kuningas laskee valtikkansa – millainen oli Frederikin toiseksi viimeinen keikka? "Vitsejähän ne ovat lähinnä”

Lue lisää