Professorikopla tunnusti syntinsä - Lukijalta - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipide

Professorikopla tunnusti syntinsä

Harsintajulkilausumalla pakotettiin 70 vuotta sitten metsänomistajat silloisen metsälain vastaisesti avohakkuuseen. Siirryttiin metsän kasvatuksesta puupeltokasvatukseen.

Samoihin aikoihin aloitettiin massiiviset soiden ojitukset. Ammattilaiset käynnistivät Suomen metsä- ja suoluonnon laajamittaisen pilaamisen. Samalla pilattiin vedet, maa ja ilma. Ilmastomuutos kiihtyi. Se jatkuu edelleen.

Joukko metsäammattilaisia on noussut barrikadeille (MT 11.5.). Kaksikymmentä, keski-iältään lähes kahdeksan­kymppistä professoria ja hallintobyrokraattia on metsäteollisuuden pomon johdolla purkanut kiukkuaan viime vuoden Tieto-Finlandia palkinnon saanutta ”Metsä meidän jälkeemme” kirjaa vastaan.

Kirjassa kuvataan niitä jälkiä, joita ammattikunta on saanut aikaan 1950-luvulta lähtien. Varsinaisen metsänhoidon ja metsämaatieteen professorit puuttuivat.

Professorikopla puolustaa avohakkuiden aloittamista sotakorvausten maksamisella. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan edellytetä avohakkuita. Ne ovat ammattikunnan ratkaisu. Halvemmalla ja parempiin tuotoksiin olisi päästy tekemällä tukkipuiden yläharvennusta.

Perusteluna avohakkuulle ja alaharvennukselle käytettiin Risto Sarvaksen tutkimusta (1944). Sitä varten hän oli ammattilaisten avustamana etsinyt voimakkaimmin hakattuja yksityismetsiä.

Professorikopla selittää, että nämä hakkuut muistuttivat nykyistä jatkuvaa kasvatusta. Väite on joko tietämättömyyttä tai jälleen harhautusta. Pääosa Sarvaksen koemetsiköistä muistutti enemmän avo­hakkuuta kuin jatkuvan kasvatuksen yläharvennusta.

Kymmenesosaa aineistosta oli kuitenkin hakattu edellä mainitun yläharvennuksen periaatteella. Niiden koemetsiköiden rakenne ja puumäärä vastasivat kohtalaisen hyvin nykyistä jatkuvaa kasvatusta. Niiden tuotos oli suurempi kuin silloisten metsien ja nykyisten puupeltojen keskimäärin.

Professorikopla lukee ansiokseen, että metsien puuston kasvu on lisääntynyt voimakkaasti 35:n viime vuoden aikana. Tänä aikana ympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia, joista kopla ei ehkä ole tietoinen.

Suomessa ilmasto on lämmennyt 2–3 astetta ja kasvukausi on pidentynyt parilla viikolla – ikään kuin olisimme siirtyneet pari sataa kilometriä etelämmäksi. Samanaikaisesti kaikkialle luontoon on kylvetty saasteina ja jonkin verran lannoituksena typpeä, joka vastaa useita lannoituskertoja. Hiilidioksidin määrä on noussut neljänneksellä, ja hapan sade on liuottanut ravinteita.

Kaikilla niillä on tiettyyn rajaan asti voimakkaasti puiden kasvua lisäävä vaikutus. Itse asiassa kokonaiskasvun pitäisi olla suurempi kuin on tapahtunut.

Ilmastonmuutoksen, mutta ei puuston kasvua, ammattikunta voi lukea suurelta osin saavutuksekseen. Harvoin pahantekijät itse ilmoittautuvat julkisuudessa. Sitä voi täydellä syyllä arvostaa.

Erkki Lähde

metsänhoidon ja metsämaatieteen emeritusprofessori

Lue lisää

Näkökulma ei tee tietokirjasta pamflettia

Kiitos Sinulle, Erkki Lähde!

Lauhtuvat talvet vaativat metsänomistajalta yhä enemmän tarkkuutta korjuuvaurioiden ehkäisemiseksi

Onko metsätiesi ajautumassa ajokelvottomaan tilaan? Tällainen huolto pitää kalliin tieremontin loitolla