Itämeri, sinilevä ja syntipukki - Lukijalta - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipide

Itämeri, sinilevä ja syntipukki

Helsingin Sanomissa on käsitelty viime päivinä huolestuneina Itämeren tilaa. Huoli merestä on yhteinen, mutta olen kirjoittajien kanssa eri mieltä siitä, mistä ja millä aikavälillä meren rehevöitymistä aiheuttava ravinnekuormitus on peräisin.

HS:n kirjoituksissa todetaan sinileväesiintymien johtuvan viime vuosikymmenten ruuantuotannon ravinnepäästöistä. Todellisuudessa fosforia ja muita ravinteita on kulkeutunut Itämereen tuhansia vuosia. Sinilevän esiintyminen ei ole vain viime vuosikymmenten ilmiö.

Matti Lappalaisen vuonna 2018 hyväksytystä väitöskirjasta selviää, että ruotsalaisissa tiedemuistioissa kuvattiin jo 1850-luvulla valtavia sinilevämassoja, jotka rajoittivat kalastusveneiden kulkua Itämeren pääaltaan alueella.

Väitöskirjassa todetaan, että Suomen Itämeri-tutkimuksen ja -suojelun sisäpiirissä vallitsee ympäristöliikkeen hegemoninen ryhmäajattelu. Tämä sisäpiiri pyrkii säilyttämään poliittisen valta-asemansa. Haastajat torjutaan, syylliset löydetään ja medianäkyvyys pidetään itsellä.

Nyt kirjoitetaan muodikkaasti ”fosforivalumista” pelloilta. Sanana valuma antaa mielleyhtymän jatkuvasta nestemäisestä virrasta. Se on viestinnällisesti harkittu.

Peltoon muokkauskerroksen sisään sijoitetut lannoiterakeet eivät valu mihinkään. Vesiliukoinen lannoitefosfori muodostaa heti yhdisteitä maahiukkasissa.

1980-luvulla aloitettu voimakas poliittinen viestintä, joka ei todellakaan perustunut maanviljelyskemiaan, pelästytti tutkimuksen, lannoiteteollisuuden ja viljelijät. Fosforin määrät pudotettiin lannoituksessa alle kolmasosaan. Fosforista tehtiin viestinnällä myrkky, vaikka se on erittäin tärkeä pääravinne kasveille ja eläimille.

Tukija Seppo Knuuttila pohti televisiossa 2018, miksi fosforipitoisuudet eivät vesistöissä ole vähentyneet, vaikka fosforilannoitus pelloille on ollut 30 vuotta vain kolmasosan. Ympäristöliikkeen sisäpiiriläisenä hän ei voi tunnustaa milloinkaan, että jokien fosfori tulee muualta kuin pelloilta.

Mistä fosfori sitten vesistöihin tulee? Se tulee luonnosta, viemäreistä ja laivaliikenteestä. Valtaosa tulee Suomen vesistöjen rehevistä rantavyöhykkeistä. Niitä on moninkertainen määrä peltoalaan nähden.

Syksyisin rantavyöhykkeiden valtava kasvimassa lakastuu. Mikrobit ”syövät” ravinteikkaan massan ja fosforia vapautuu vesiliukoisessa muodossa. Siitä osa kulkeutuu keväisin sulamisvesien mukana vesistöihin.

Vaiettu tosiasia on, että fosforia pääsee jokiin myös jätevesipuhdistamoista. Se johtuu puhdistamoiden alitehosta, sadevesipulsseista ja kunnosta.

Jukka Tuori

MMM

Huittinen

Sanana fosforivaluma antaa kuvan jatkuvasta virrasta. Se on viestinnällisesti harkittu.

Lue lisää

Järvien sinilevätilanne on tavallista parempi

Tilaukseen hyvää sadonkorjuusäätä

Tuttu syyllinen taas tuomiolla

Sinilevät vähentyneet järvissä – Vedessä voi esiintyä myös levältä näyttäviä ruostesienen itiöitä