MT Jättinumero: MT.FI-sivuston kaikki artikkelit saatavilla 30.10.-1.11. ilman lukurajoituksia
Mielipide

Leimikon pystymittauksesta lahopuun vaakamittaukseen

Vielä 1980-luvulla metsätoimi­henkilön tärkeä työtehtävä oli mitata leimikon elävät puut pystymitalla ennen hakkuuta. Puutavaran määrä ja laatu mitattiin pystyssä olevista puista, jolloin saatiin arvio leimikon hakkuukertymästä puutavaralajeittain.

Pystymittauksen yhteydessä tehtiin usein myös puiden ennakkoleimaus, jossa harvennushakkuissa poistettavaksi tarkoitetut puut merkittiin metsätoimihenkilön toimesta.

Toimenpiteinä pystymittaus ja leimaus olivat työläitä ja kalliita, mittaus oli hidasta ja siihen tarvittiin paljon henkilöresursseja.

Nykyään metsätoimi­henkilön tärkeä työtehtävä on mitata leimikon kuolleet puut eli lahopuut vaakamitalla ennen hakkuuta. Lahopuu on tämän päivän metsikön kingi, ja se on arvokkaampi kuin pystyssä olevat taloudellisesti arvokkaat tukkipuut.

Vihreähkö metsäpolitiikka on johtanut siihen, että tietyn lahopuumäärän ylittävät metsiköt ovat FSC-metsä­sertifioinnin tarkoittamia arvokkaita luontokohteita, ja ne joudutaan jättämään hakkuiden ulkopuolelle jopa kokonaan.

Toimenpiteenä lahopuun vaakamittaus on työläs ja kallis sillä mittaus on hidasta ja siihen joudutaan käyttämään paljon henkilöresursseja. Vaakamittaus vaatii äärimmäistä tarkkuutta, sillä pitkälti maatuneet maalahopuut ovat jo sammaleen peittämiä ja jäävät mittaajalta helposti huomaamatta ilman aktiivista sammaleen potkimista.

Yhteiskunnassa täytyy ihmisten asiat olla hyvin, kun voimme asettaa talousmetsien lahopuut ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edelle. On resursseja ja rahaa aktiivisesti kartoittaa yksityis­omistuksessa olevista talousmetsistä lahopuun määriä, jotta metsiä saataisiin siirrettyä hakkuiden ulkopuolelle suojelualueiksi.

Suurimmassa osassa Lappia metsien suojeluverkosto on jo niin kattava, ettei metsien lisäsuojelu tuo ainuttakaan uutta työpaikkaa. Suojeltu metsä ei tuo rahaa metsänomistajalle, korjuuyrittäjälle eikä kunnan/valtion kassaan verotuloja. Se puu, mitä ei hakata Suomessa, hakataan jossain muualla ja työpaikat valuvat sinne.

1980-luku oli viimeinen niin sanotun tehometsätalouden vuosikymmen. Metsiä hakattiin ja uudistettiin varsinkin Pohjois-Suomessa voimallisesti. 1980-luku oli Suomessa hyvinvointivaltion kulta-aikaa: Talous kasvoi, Suomen työttömyysaste oli matala ja Suomessa vallitsi lähes täystyöllisyys.

Monen mielestä elämä on ollut parhaimmillaan Suomessa juuri 1980-luvulla. Metsätalous ei tuhonnut hyvinvointia vaan toi sitä yhteiskuntaan lisää.

Värriön yhteismetsän takamailla pötköttävä maalahopuu ei hyvinvointia ihmisille tuo, vaikka sitä kuinka yritettäisiin mielikuvilla romantisoida.

Elämä on valintojen maailma.

Juha Hänninen

toiminnanjohtaja

Sallan mhy

Takamailla pötköttävä maalahopuu ei hyvinvointia ihmisille tuo, vaikka sitä kuinka yritettäisiin mielikuvilla romantisoida.

Lue lisää

"Laaja metsänomistajakenttä on saatava kulkemaan samaan suuntaan"

Kalmari jyrähtää luontojärjestöille: "Yhdellä puhelinsoitolla olisi voitu selvittää asiaa ja silti jatketaan somessa virheellisen tiedon jakamista"

PEFC-kriteerien toinen luonnos kommentoitavana: Säästö- ja lahopuiden määrä sekä suojakaistojen pinta-ala kaksinkertaistumassa

Raiskattiinko metsiä surutta? Luonnon muutosta on vaikea mitata