Mielipide

Avohakkuu ei ole metsän hoitoa

Vastoin tohtori Veli Pohjosen ja erikoistutkija Katri Himasen tässä lehdessä äskettäin esittämiä uskomuksia metsän avohakkaaminen ei ole sen hoitoa vaan hävitystä. Sitä voisi verrata vaikkapa pankkiryöstöön. Kansainvälisestikin merkittävät sanakirjat määrittelevät metsän kasvupaikaksi, jossa kasvaa puita eikä esi­merkiksi vain vattua, horsmaa ja heiniä kuten avoalalla.

Avohakkuun, maan möykytyksen ja istutuksen tuloksena on vaikeasti kuljettava ja jopa vaarallinen rääseikkö. Aito metsä voi siihen syntyä vain luontaisesti pitkien aikojen kuluessa.

Avoalalla esiintyvät aukean paikan lajit kuten hirvieläimet, myyrät, varis, harakka, punkki ja hirvikärpänen. Ne eivät rikastuta aidon metsän monimuotoisuutta, vaan se köyhtyy. Muun muassa metsäkanalinnut, kuukkeli ja hömötiainen katoavat.

Kaikki useiden vuosikymmenien aikana tehdyt tieteellisesti asiallisesti tehdyt tutkimukset osoittavat jatkuvan kasvatuksen olevan sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta ylivoimainen avohakkuukäytäntöön verrattuna. Luonnonmetsien tuhat­vuotinen rakenne ja kehitys vahvistavat tulokset, sillä malli on otettu aidosta luonnosta. Se on tuhansien vuosien testauksen luotettava tulos.

Niinpä menetelmän kehittäjien määritelmän mukaan jatkuvassa kasvatuksessa hakataan vain tukkipuita, mutta joitakin isoimpia puita säästetään maiseman, moni­muotoisuuden ja puuston rakenteen säilyttämiseksi sekä geenipankiksi. Lahopuita ei poisteta, maata ei muokata eikä ojiteta.

Erkki Lähde

metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

Lue lisää

Hiilen kierto on metsäntutkimuksen sokea piste

Luken lausunnot eivät lämpene jatkuvalle kasvatukselle

Polttoon perustuvaa hiilinegatiivista energiantuotantoa

Kun kilpaileminen alkoi ahdistaa, lumilautailija Roope Tonteri vaihtoi metsuriopintoihin ja innostui metsän jatkuvasta kasvatuksesta – "Olympialaiset muuttivat lajia"