Työllistämisen keinot ovat moninaiset ja ilmastotekojen hakemisessa on pulmansa. Vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei ole juurikaan kohonnut parin viime vuosikymmenen aikana, ilmastokeskustelu on riistäytynyt poliittiseksi.
Aatesuunnat koettavat vetää omia asioitaan yleisestä edusta riippumatta. Tästä on hyvä esimerkki turpeen käytön luokittelu ympäristösaasteeksi. EU:n päätös oli, että turve on uusiutuva. Suomen hallitus päätti toisin. Niinpä turvetuotanto on menettänyt sille kuuluvan tuen. Tästä voidaan kiittää vihreää aatetta.
Itse asiaan eli hiilidioksidin poistoon tai ainakin sen pitoisuuden pysyttämiseen nykyisellään on monia päteviä keinoja. Eräs parhaimmista on lehtivihreän tuotannon lisääminen.
Se tapahtuu antamalla sekä metsiin että pelloille sopivasti fosforilannoitusta. Tähän on apu Lapissa Soklin fosforimalmin käyttöönotossa.
Metsä on tärkeä luonnonvara sekä teollisuuden että luonnon kannalta. Lannoittamalla tarpeeksi saadaan puut kasvamaan nopeammin ja samalla sitomaan hiiltä. Tämä on edellytys Metsä Fibren Kemiin tulevan tehtaan käytölle.
Hiilidioksidipäästöt voidaan saada kuriin 30 vuodessa. Siihen tarvitaan energiatuotannon suuntaamista lähes kokonaan sähköön. Sen tuottaminen hiilettömästi tapahtuu ydinvoimalla ja valtakunnan pelastukseksi aikoinaan rakennetulla vesivoimalla.
Sähköllä toimivan rautatieverkoston rakentaminen koko valtakunnan kattavaksi vähentää hengitysilman laatua heikentävää maantieliikennettä.
