Mielipide

Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

Mielipide 18.10.2017

Westermarckin ajaman uudistukset MTK:ssa vaikuttavat yhä monin tavoin.

Monessa mukana ollut maanviljelysneuvos Bjarne Wester­marck syntyi Järvenpään eli Träskändan kartanossa vuonna 1887. Westermarck kävi lukion Helsingissä Svenska sam­skolanissa, minkä jälkeen hän lähti Kööpenhaminan maatalous­korkeakouluun.

Tietojaan Westermarck täydensi opintomatkoilla Tanskaan ja Ruotsiin sekä Norjaan. Hän halusi viedä olla maa­talouden uudenaikaistamista eteenpäin.

Westermarck laajensi aluksi kartanon aluetta ostamalla siihen kolme lähiseudun tilaa: Haarajoki, Pietilä ja Harjula. Tilan tuotantoa tehostettiin ottamalla käyttöön uuden­aikaisia työvälineitä: traktoreita, viljankuivaajia ja kastelulaitteita.

Väkilantojen käyttö moninkertaistettiin. Karjaa lisättiin ja rakennettiin uusia karja­suojia, perustettiin oma meijeri, tiilitehdas ja valssimylly. Tiloja kutsuttiin Westermarckin karta­noiksi, koska tiloja oli useita. Ne myös kilpailivat toistensa kanssa. Yhteensä tiloilla oli vuonna 1921 peltoa noin 700 hehtaaria.

Järvenpään ja Seutulan kartanoissa viljeltiin juurikkaita, puutarhaherneitä sekä tomaattia, joita vietiin Helsinkiin.

Pääkaupunkia lähellä olevilla tiloilla ei harjoitettu varsinaista metsätaloutta. Karjakin oli vain välttämätön paha lannoitusta varten.

Myöhemmin karjatalouteen ryhdyttiin panostamaan ostamalla vasikoita Kellokosken ja Gergnäsin kartanoista sekä Tammisaaren markkinoilta.

Järvenpään maidoilla oli hyvä maine ja sitä toimitettiin Helsinkiin pikkutinkeinä. Vuonna 1921 maidontuotanto oli 950 000 litraa. Westermarck kokeili menestyksellisesti myös tomaattia, melonia, arbuusia, maa-­artisokkaa ja parsaa.

Vaikka Järvenpään kartano oli aikansa huomattava suurtila, ei nuori Westermarck tyytynyt tähän. Hänen silmissään häämötti suurtila, joka pystyy käyttämään maataloustieteen ja -tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia tehokkaasti. Tällainen tila voisi kokeilullaan olla hyvänä esimerkkinä muita Pohjoismaita jäljessä olleelle suomalaiselle maataloudelle.

MTK:n valtuuston kokoukseen Westermarck osallistui ensimmäisen kerran syyskuussa 1917. Tästä alkoi Wester­marckin ura maataloustuottajissa. Hän otti tuottajien asiat sydämen asiakseen. Valtuus­kunnan vara­puheenjohtajaksi hänet valittiin tammikuussa 1919.

Levottomuudet eteläisessä Suomessa alkoivat vuonna 1917. Työläiset ja muonamiehet menivät lakkoon myös Järvenpäässä ja ulkotiloilla.

Kartanon tilanhoitaja Ljung­berg oli pistetty kuoliaaksi pistimellä, mutta tilan työnjohtaja puolusti Westermarckia.

Rauhan tultua touko­kuussa 1918 Westermarck ryhtyi toimimaan tarmokkaasti niin MTK:ssa kuin omalla tilallaankin. Westermarck oli läpeensä agraarinen ja hän halusi, että MTK:ssa olisi mukana mahdollisimman paljon viljelijöitä.

Westermarckin ajamat uudistukset MTK:ssa olivat kaukonäköisiä. Ne vaikuttavat järjestössä yhä monin tavoin.

Vuonna 1922 Westermarck valittiin MTK:n valtuus­kunnan puheenjohtajaksi. Westermarckin kyvyt huomattiin laajemminkin ja hänestä kaavailtiin kauppa- ja teollisuus­ministeriä. Hän oli Kyösti Kallion vahva tuki torppari­uudistuksessa.

MTK:n hyväksi Westermarck uppoutui koko tarmollaan. Tilanhoito jäi toiselle sijalle, vaikka valtuuskunnan puheenjohtajalle ei maksettu erityistä rahapalkkaa.

Westermarck oli mukana perustamassa Metsän­omistajien metsäkeskusta, josta kehittyi myöhemmin Metsäliitto.

Westermarck oli myös Maaseudun Tulevaisuuden toimitusneuvostossa.

Westermarckista tuli myös valtiopäivämies Turun pohjoisesta vaalipiiristä, mutta hän ei ehtinyt kovan työ­taakkansa vuoksi paljon puuhailla politiikassa.

Kun maanviljelysneuvos Westermarkin suurisuuntaiset suunnitelman Järvenpään kartanon nostamiseksi mallimaatilaksi epäonnistui varojen huvetessa, hän ryhtyi kaavoit­tamaan myymättä olevia maitaan liikepaikaksi. Hanke menestyikin aluksi hyvin antaen sysäyksen Järvenpään synnylle. Westermarck teki myös anomuksen sisäasiain­ministeriölle Järvenpään muuttamisesta kauppalaksi.

Lopullinen konkurssi tuli vuonna 1929. Westermarckille jäi vielä Nastolassa sijainnut tila. Tilanhoidon lisäksi hän oli toimittajana ja päätoimittajana Lantmannbladetissa. Westermarck kuoli 18.9.1945.

Westermarckissa vaati­mattomuus, nöyryys ja avuliaisuus yhdistyivät tarmokkuuteen, työteliäisyyteen ja tahdon lujuuteen. Hän kesti tyynesti elämän koettelemukset ja hänellä oli valoisa elämän­katsomus.

Hannu Huvinen

filosofian lisensiaatti

Aiheeseen liittyvät artikkelit