Mielipide

Tiestön kunto – kansallinen häpeä

Alempiasteisen tieverkon kunto maassamme on nyt todella huono. 2000-luvulla ei kenenkään pitäisi joutua jännittämään sitä, pääseekö maitoauto, rehuauto, paloauto tai ambulanssi valtion tietä pitkin perille. Sangen monessa paikkaa tämä on jo aivan todellinen murhe. Teiden kunto ja hoito on päässyt niin huonoksi, että normaali kulkeminen on tullut epävarmaksi, jopa vaaralliseksi. Sorateiden kunto ei ole ollut näin huono 1950-luvun jälkeen.

Selitykseksi ei Suomessa kelpaa se, että viime vuonna satoi, tai että viime talvena oli lunta ja pakkasta. Tähän asti tieverkon kunto on huonontunut mentäessä Länsi-Euroopasta itään päin, nyt taitaa tilanne olla muuttumassa Suomen kohdalla.

Rahasta asia ei ole kiinni, kerätäänhän autoilijoilta moninkertainen määrä verorahoja verrattuna siihen, paljonko rahaa käytetään tiestön rakentamiseen ja hoitoon. Tienpidon määrärahoja tulee lisätä reilusti. Sillä on vaikutus elinkeinotoiminnan kehittymiseen myös taajamien ulkopuolella.

Yksin määrärahojen lisääminen ei auta; tienpidon yksityistäminen tuntuu tehneen urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden ketjuista niin pitkiä, ettei varsinaiselle suorittavalle portaalle enää rahaa juurikaan riitä. Paikallinen urakoitsija kyllä pitäisi tiet kunnossa, jos vain saisi luvan tehdä ja saisi työstään palkan.

Tiestön kunto on merkittävä tekijä asumiselle. Ihmisiä on vaikea saada pysymään tai muuttamaan alueelle johon ei pääse tietä pitkin. Neliveto­autot ovat jo turvallisuuden takia tarpeen sivuteillä ajettaessa.

Elämä vaikeutuu ja tulee kalliimmaksi, jos vaikka koulu­bussit eivät enää uskalla ajaa huonosti hoidetuilla teillä. Väliin tuntuu, että onko tämä suunniteltu osa Vapaavuoren asumisen keskittämispolitiikkaa.

Paitsi että teiden hoito on puutteellista, ongelmia on myös teiden runkojen kunnossa. Jälkeenpäin ajateltuna oli suuri virhe päästää tiekarhut kuolemaan lähes sukupuuttoon romuttamalla niitä ja lahjoittamalla Viroon. Kuorma-auton tai traktorin mahanalusterä ei aja samaa asiaa. Tosin ei sillä pelkällä karhullakaan mitään tee, vaan vielä pitää olla osaava kuski.

Teiden hoidosta vastaavat virkamiehet työskentelevät ja suurin osa varmaan asuukin seuduilla, joissa on lämmitettävät jalkakäytävät ja toimiva joukkoliikenne. Jos kyseisen virkamiehen mukavuusalueeseen ei kuulu empaattinen ajattelu ja muiden ongelmiin keskittyminen, voivat periferiassa asuvien ongelmat jäädä viranhaltijalle sangen vieraiksi.

Poliitikkojen puheissa asia on jo huomattu, nyt vaan on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Rahaa on ohjattava alemman tieverkon kunnostukseen.

Kyse on priorisoinnista. Jo sillä summalla tehdään tiestölle paljon hyvää, jonka edellinen hallitus suunnitteli käyttävänsä siihen, että Helsingin alla pääsee junalla ajamaan ympyrää. Tulee myös valvoa sitä, että rahat menevät teiden parantamiseen, ei väliportaiden kassoihin.

Valaisevana esimerkkinä rahojen käytöstä on Varsinais-­Suomeen tullut 17 miljoonan euron määräraha teiden korjausvelan vähentämiseen. Iso raha, sillä olisi jo monta tieosuutta perusparantanut.

Harmi, että määrärahasta oli korvamerkitty 5 miljoonaa euroa yhden moottoritietunnelin tietojärjestelmän päivitykseen. Aika velikultia.

Tapio Rintala

puheenjohtaja

MTK-Varsinais-Suomi

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Yrittäjät tarvitsevat kunnon tiet

Yksityisteillä hälyttävän suuri korjausvelka, "Pelkästään tieosakkaiden toimesta ja kustannuksella eivät riittävät silta- ja tiekorjaukset toteudu"

MTK keräsi rapautuvan tieverkon kiireelliset korjauskohteet – "Seuraavan hallituksen tulee suunnata korjausvelan purkamiseen vähintään 1,5 miljardia euroa"