Mielipide

Suomen maatalousko nykyisellään tehokasta ja kestävää?

Neliömetrillä peltoa voi tuottaa 50 grammaa lihaa, 500 grammaa viljaa tai 5 kiloa juureksia.

Maan hallitus on asettanut tavoitteeksi, että julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa on käytettävä jatkossa vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Asiasta annettiin vuosi sitten valtioneuvoston periaatepäätös.

Valtion on siis hallituksen mukaan vaadittava hankinnoissaan sellaisten elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden käyttöä, jotka on tuotettu ympäristön kannalta hyvillä viljely- ja tuotantomenetelmillä sekä eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta edistävillä tavoilla.

Pääministeri Sipilä on todennut (MT 4.8.2017) , että ”ruokamme on erittäin puhdasta ja tuotettu kestävästi korkeiden vaatimusten mukaisesti”.

Näinhän sanotaan julkisessa keskustelussa jatkuvasti. Mutta onko se täysin totta?

Jos verrataan muihin länsimaihin, on ruoka Suomessa erittäin puhdasta ja meillä käytetään suhteellisen vähän antibiootteja tuotannossa. Mutta kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja ruuantuotannon hyötysuhteesta, on tilanne toinen.

Suuret sadot ja korkea yksikkötuotos eivät takaa hyvää hyötysuhdetta. Siihen on laskettava mukaan koko tuotantokaari pellosta pöytään.

75 vuotta sitten jokaista ruuantuotannossa käytettyä fossiilisen energian kaloria kohden saatiin kaksi kaloria ruokana takaisin pöytään. Nykyisin maataloudessa käytetään 5–10 kaloria fossiilista energiaa, jotta saadaan yksi kalori ruuan energiasisältönä takaisin.

Onko tämä kestävää? Onko tämä tehokasta? Ei missään nimessä.

Nyt on aika miettiä tarkoin, mitä ennen tehtiin oikein ja missä on sittemmin mennyt pieleen. Samalla on syntynyt toinen erittäin vakava ongelma, humuksen katoaminen pelloilta.

Eri toimijat ympäri maailmaa, myös Suomessa, ovat ryhtyneet toimiin ja kehittämään erilaisia ratkaisuja ruuantuotannon nykyisiin kestävyys- ja hyötysuhdeongelmiin.

Suurin pulma länsimaissa ja myös Suomessa on, että 80 prosenttia peltopinta-alasta käytetään eläinten rehun­tuotantoon.

Esimerkkinä voidaan nostaa esille, että neliömetrillä tuotetaan karkeasti noin 50 grammaa lihaa, 500 grammaa viljaa tai 5 kiloa juureksia.

Meidän pitäisi asteittain alkaa vähentää maito- ja lihatuotteiden käyttöä – ei vain kansanterveydellisistä syistä, vaan myös vähentääksemme fossiilisen energian käyttöä ruuantuotannossa.

Jäljelle jäävässä eläin­peräisessä tuotannossa olisi järkevää hyödyntää enemmän laidunta ja nurmirehua. Näin ruuantuotannon energia­hyötysuhde paranisi, pelloille saataisiin humusta takaisin ja hiiltä sidottua maaperään. Myös eläinten hyvinvoinnille laidunnus olisi hyvä asia.

Samalla pitää parantaa tuotannon kannattavuutta, tavoitteena korkeampi hinta tuottajalle kestävämmin tuotetusta maidosta ja lihasta.

Tavoitteena ei siis ole maatalouden alasajo, vaan sekä kestävyyden että kannattavuuden parantaminen. Tällä hetkellä suurin osa maataloudestamme ei tästä näkökulmasta katsoen ole kumpaakaan. Jotain tarttis tehdä.

Thomas Snellman

viljelijä, lihakarjan kasvattaja

Pedersöre

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näillä vinkeillä nautit joulukinkkua hyvällä omallatunnolla

Aiheellinen huoli kotimaisesta ruuasta

Lihamafia-biisissä yhdistyvät yliampuva hupailu sekä kannanotto maaseudun puolesta – videolla nuollaan pihviä valtimolaisella lihakarjatilalla