Mielipide

Vaikeudet yllättävät osaavankin viljelijän

Maatila kriisissä, osaaminenko aina hukassa ja syynä?

Luin Viikonvaihde-liitettä (MT 11.1.), jossa kolme kovan tason talousasiantuntijaa toi näkemyksiään ja totuuksia julki.

Mieltä jäi kaihertamaan synkkä ja luovuttava ilmapiiri. Vaikkakin kirjoituksessa paljon totuutta olikin ja valitettavaa realismia, jäi siitä puuttumaan se totuus, ettei kaikissa maatilan kriiseissä aina ole osaamisesta kyse.

Elämä pitää sisällään paljon hallitsemattomia yllätyksiä, jotka voivat aiheuttaa tilatasolla hetkellisiä ongelmia. Silti aina ei ole alan vaihto se ainoa kylmä ohje eteenpäin.

Viljelijät ovat perinteisesti sydämellistä, rehtiä ja yhtenäistä porukkaa, mutta kun vedetään tähän raaka ”eurojen haju”, häviää maanviljelijälle tyypillinen empatiakyky ja kaverista huolehtiminen. Tilalle tulevat kylmät asenteet ja raskas ilmapiiri.

Lopulta se turhauttaa, masentaa ja johtaa luovuttamisen ilmapiiriin.

Omakohtainen kokemus muutaman vuoden takaa: tehtiin navetan laajennusta, samaan kohtaan sattui anopin sairastelu ja kuolema, lisäksi saimme perheenlisäystä.

Niinä vuosina oli ratkaisevaa se tuki ja apu, jota sain eräältä jo edesmenneeltä isännältä venähtäneen rakentamisen ja tuotannonkäynnistämisen loppuun saattamiselle.

Olen kiitollinen, että kyseinen kaveri tsemppasi ja auttoi yli vaikeiden aikojen, antoi ”työntöapua” heikoissa hetkissä, vaikka itselläänkin oli huolehdittavana oma tila ja sairastelua.

Olen suuresti kiitollinen, ettei silloin kukaan tullut lyömään lyötyä ja kommentoimaan ”hukassa olevaa osaamista”. Elämä kun on paljon muutakin kuin vain euroja ja jatkuvaa onnistumista. Vaikeistakin ajoista voi nousta kovalla työllä, Jumalan ja kavereiden avulla.

Jutussa mainittiin myös hiukan vähättelevästi Suomen omavaraisuudesta huolehtimisesta. Olen sitä mieltä, että ollaan jo menty liian harvaan viljelijärakenteeseen. Todellisuudessa jokainen lopettava tila on jo liikaa.

Kovan paikan tullen ei Eurooppa meitä ruoki. Jo nyt on nähty vuosia, jolloin meistä riippumattomat säät laittavat todellisetkin osaajat voimattomiksi.

Silloin jäljelle jää vain tuttu Jeesuksen opettama rukous: ”Isä, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme...”

Mikko Mattila

maidontuottaja

Valkeala

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Leppä: Aktiiviviljelyllä tarkoitetaan ruuantuotantoa – hallitusohjelma väläyttää sadonkorjuuvelvoitetta

Uusia suoramyyntitiloja syntyy yhä – ammattimaisuus auttaa tiloja, mutta kovin kasvuvauhti näyttäisi taittuneen

Mikkolat myyvät tilan tuotteet suoraan omasta myymälästään – "Pienistä puroista tämä kertyy", sanoo isäntäpari