Mielipide

Viljele ja varjele

Maanviljelyn lannoitteita on pidetty syntipukkina vesistöjen rehevöitymiseen, lypsykarjaa ja lihantuotantoa taas hiilidioksidin ja metaanin päästölähteiksi. Mutta mikä on alun perin mahdollistanut elämisen täällä pohjan perillä?

Aikojen alussa riistaeläimet ja kalansaaliit ja myöhemmin märehtivät lehmät, jotka tuottivat viljelyn kannalta tärkeän lannan ja muuttivat vihreän ruohon maidoksi ja lihaksi, ihmiselle sopivaksi ravinnoksi.

Kotimaisen ruuan­tuotannon säilyminen on yhä elintärkeää turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Viljelytekniikan kehityksen kautta väkilannoitteiden käyttöä on pystytty vähentämään huomattavasti ja käytännössä kaikki eläinlanta käytetään nykyään peltojen lannoitukseen.

Nurmet ja laitumet sitovat hiiltä. Yksi hehtaari sitoo noin tonnin hiilidioksidia ilma­kehästä. Vuoroviljelyllä parannetaan samalla pellon kasvukuntoa ja estetään ravinteiden karkaamista vesistöihin. Millä muulla toimella saavutetaan sama tulos?

Syyttämisen tai rankaisemisen sijaan viljelijöitä pitäisi kannustaa vuoroviljelyyn maksamalla bonusta jokaisesta hiiltä nielevästä hehtaarista. Pellot nielevät, ei vaan maatilan tuottamat päästöt, vaan myös teollisuuden, kaupunkien ja energiahuollon päästöjä.

Maaseutuelinkeinoja on tarvittaessa tuettava ja huolehdittava, että maaseudulla asuvilla on riittävät peruspalvelut. Koska kaupunki tarvitsee maaseutua ja maaseutu kaupunkia. Meille on annettu tehtäväksi viljellä ja varjella maatamme.

Anita Viik-IngvesgårdLapväärtti, Kristiinankaupunki
Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK-väki optimistisena: "Olemme ratkaisu, jota maailma vielä kiittää"

Turkulaisyritys lupaa nopean takaisinmaksun pellonmetsitykselle – rahat yritysten päästöhyvityksistä

Talkoot vai tienesti? Metsänomistaja ei saa hiilensidonnasta mitään, vaikka ilmastonmuutosta torjutaan monin verroin kalliimmillakin keinoilla