Mielipide

Eläinkannoilla ja hiilinielulla yhteinen juurisyy?

Esa Härmälä kiinnitti huomiota tärkeään aiheeseen, monien eläinkantojen voimakkaaseen elpymiseen (MT 15.5.). Ainakin me 1950-luvulla syntyneet olemme sen omin silmin huomanneet.

Mitkä ovat kehityksen syyt? Entä mitä seurauksia ja mitä merkitystä kehityksellä on? Voisimme aloittaa tutkimukset pohjoismaisena yhteistyönä. Samat ilmiöt toistuvat Ruotsissa ja Norjassa.

Professori Pekka Niemelä on esittänyt kiinnostavan hypoteesin, että kasvillisuuden rehevöityminen on vaikuttanut eläinkantoja voimistavasti. Puuston kasvu on Suomessa tunnetusti kaksinkertaistunut 1960-luvulta lukien.

Kun kasvillisuuden perustuotanto kohoaa, kasvinsyöjille ja mikrobeille riittää enemmän ruokaa. Ravintoketjua pitkin vaikutus ulottuu myös metsäneläimiin.

Eläinkantojen elpyminen liittyy tämän hypoteesin mukaan päivän puheenaiheeseen, metsien hiilinieluun. Hiilinielu on syntynyt vasta 1960-luvun jälkeen, siis samalla jaksolla, kun eläinkannatkin voimistuivat.

Vielä 1970-luvulla metsien vuotuiset hakkuut olivat noin 50 miljoonaa kuutiometriä, vain niukasti kasvua vähäisemmät. Vaikka hakkuut ovat nyt nousseet lähes 80 miljoonaan kuutiometriin, metsiin on kehittynyt merkittävä hiilinielu.

Puuston kasvu on kehittynyt hakkuiden lisäystä olennaisesti voimakkaammin. Hiilen nielu on verrannollinen kasvun ja hakkuiden erotukseen.

Härmälä mainitsee monta muutakin tekijää, joiden vuoksi eläinkannat ovat kasvussa. Koska asia on tärkeä, mutta emme sitä täysin ymmärrä, johtopäätös on selvä: luontomme suurista muutoksista pitää tehdä uutta tutkimusta.

Pekka Kauppi professori emeritus
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Esko Eela haukkuu Apetitin entisen johdon vitkastelijoiksi: Vaihtoon!

Luonto monipuolistuu – isot eläimet palanneet

Harkintaa kannanottoihin