Mielipide

Valkohäntäpeuroja on aivan liikaa

Hannu S. Laineen mielestä valko­häntäpeura- ja metsäkauriskantoja olisi vara kasvattaa (MT 10.5.). Olen toista mieltä.

Viljelen alueella, jossa valkohäntäpeuroja on liki 90 kappaletta tuhannella hehtaarilla. Niiden aiheuttamat tuhot maanomistajille, erityisesti viljelijöille, ovat kohtuuttoman suuria. Ei voida todellakaan sanoa, että ne olisivat marginaalisia tai mielikuvituksen tuotetta.

Nykyinen kanta estää tehokkaasti syysviljojen ja kaikkien öljykasvien viljelyn alueella. Ei ole mitään mieltä viljellä, jos sato on korjattu jo ennen puintia. Myös suoja­viljaan perustetut nurmet tuntuvat kärsivän todella paljon.

Riistakorvaukset ja niiden maksatus laahaavat jäljessä, eivätkä korvaukset kata kuin osan vahingoista. Viime keväänä todetuista tuhoista ei ole vielä tullut maksua.

Riistakorvausten hakemisen moni kokee vaikeaksi. Niitä ei haeta kuin murto-osalle vahingoista. Tämä johtuu pitkälti siitä, että puitavissa kasveissa usein tuho paljastuu vasta puimurin hytissä.

On sanottu, etteivät valkohäntäpeurat syö taimikoita. Tämä myytti tuli kumottua, kun kävin tänä keväänä muutamassa taimikossa toteamassa, että viime vuonna istutetut kuusen- ja männyntaimet ovat kelvanneet hyvin. Kaurista en ole nähnyt täällä kuin yhden ja sekin havainto oli viime kesältä.

Ylisuuri peurakanta pakottaa syömään, mitä on tarjolla. Talviruokinnan vähyydestä ei ole kysymys. Sitä täällä harjoitetaan kyllä, ehkä jopa liiankin laajaperäisesti. Ymmärrän kuitenkin, että jos ruokinta lopetetaan, ovat peurat taimikoiden ja pelloilla olevien muovipaalien kimpussa vielä enemmän, kuin nyt. Kohtuus pitää kuitenkin siinäkin olla.

On tärkeää, että ylisuuren kannan alueilla pyritään määrätietoisesti tehostamaan metsästystä. Metsästysseurat ovat avainasemassa.

Metsästyksen tehostaminen ja kannan määrätietoinen pienentäminen olisivat omiaan vähentämään eri­puraa, jota ylisuuri kanta tällä hetkellä aiheuttaa.

Metsästysseuratoiminnassa on tärkeintä, että välit maanomistajiin pysyy hyvinä. Metsästysoikeus on kuitenkin viimekädessä maanomistajalla. Uskon, että ylitiheillä alueilla seurat hoitavat asian kuntoon.

Kohtuulliset riistakannat ja pienet riistavahingot ovat avainasemassa metsästysseurojen ja maanomistajien välisessä kitkattomassa yhteistyössä.

Tuomas Näppilä Urjala
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsästäjäliitto: Lyijyn käyttökielto on perusteltu kosteikoilla, missä on näkyvää vettä – turvepohjaiset metsät pitäisi jättää kiellon ulkopuolelle

Video: "Ei varmasti jaksa kukaan metsästää, jos ei koskaan saa saalista – silti 95 prosenttia on sitä kaikkea muuta"

Metsästäjäliiton kesäleirille ehtii vielä ilmoittautua – luvassa muun muassa houkuttelupyyntiä ja jousimetsästystä