Mielipide

Maaseutu ja sen puolustaminen kaupunkilaispojan silmin

Uhopuuron syönti heinäkuussa 2017 aiheutti päätöksen: Vihreä kupla vie maan pala kerrallaan syteen ja saveen, syntyperäinen stadilainen muuttaa landelle.

Siellä on lapsuuden kesät vietetty, vielä vähän maata ja joka kevät syyhyävät sormet multaan. Mökkikin löytyy. Ennen kaikkea, siellä ehkä vielä ajatellaan kuplan ulko­puolelta.

Asetin itselleni kolmen vuoden koeajan, vähän on vielä jäljellä. Siitähän se ajatus sitten lähti yrittäjän silmissä laukalle, kuten tapana on. Miten se maaseutu sitten pidetään hengissä ja kasvussa?

Vastakkainasettelun aika olisi vasta edessä. Miksikö? Siksi, että se voisi olla mahdollisuus maaseudulle. Kaupungit kasvavat, sitä on turha vinkua, se ei auta mitään eikä ketään, eivätkä tuetkaan kasva ikuisesti. Ne ovat toistaiseksi faktoja.

Meillä on poliittinen ongelma! Poliittisen maailman pulma on, että se ei työllistä eikä luo. Sen tehtävä olisi antaa mahdollisuudet molempiin. Siis paljon konkreettisia muutoksia. En tiedä, mikä on oikein ja mikä on absoluuttinen ratkaisu, mutta sen sanon, että isoja asioita on tapahduttava ja hyvin nopeasti.

On meidän kaikkien etu, että kaunis maamme pysyy asuttuna suurimmalta osaltaan.

Esitin yhden konkretian Li Anderssonille tavatessani hänet pari vuotta sitten. Ajatus oli paikallisesta sopimisesta, paikaksi valikoitu sattumalta Kainuu.

Kainuussa tekijä sitoutuisi olemaan töissä esimerkiksi 10 prosenttia pienemmällä palkalla, jos yritys pystyisi pitämään ja sitomaan tuotan­tonsa paikkakunnalle tietyksi ajaksi. Kaikki kun eivät todellakaan halua lähteä isolle kirkolle kiviseinien väliin.

Tämä ei Li Anderssonille kelvannut, koska se luo hänen mielestään halpatyömarkkinat. Totta on, että se luo halvemman markkinan. Totta on myös, että jos aitoa paikallista sopimista ei ymmärretä, ei ole sitä Kainuun työtäkään enää tarjolla. Fakta lienee, ettei Li tai vasemmisto ole sitä uutta työtä tarjoamassa.

Kun maaseudulla on oma talo, velat ehkä maksettu ja ihminen nauttii olemisesta luonnon keskellä, ei ole kenenkään etu repiä häntä kaksioon Malmille liian isolla asuntolainalla tai ylisuurella vuokralla.

Pyydetään verottajalta mieluimmin uusia malleja yrittämiseen, annetaan etätyölle mahdollisuuksia ja sallitaan ihmisten itse päättää, missä ja millä sopimuksilla kukin haluaa työtä tehdä.

Maaseudulla on luovaa ajattelua, siellä tehdään ja tuotetaan. Jos sille annetaan mahdollisuuksia, se voi kehittyä.

”Porkkanan kanssa hevonenkin liikkuu jouheammin.” Näin sanottiin stadilaiselle landella. Uskoin siihen skidinä, uskon siihen myös markkinataloudessa näin iäkkäämpänä.

Petteri (Peltsi) Peltola Yrittäjä Stadissa ja mielellään myös landella.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kainuulaiset kettuilevat pehmeämmin

Rinteen hallituksen näytettävä kykynsä

Miljardin varapotti tarvittaessa peliin – uusi hallitus kontraa vastasyklisellä talouspolitiikalla