POSTIN LAKKO: MT:n artikkelit ja näköislehti nyt kaikkien luettavissa ilmaiseksi – näköislehteen pääset tästä
Mielipide

Elämän pienistä, suurista iloista

Mietin elämää. Mietin lapsuuden kesiä. Päivät olivat pitkiä ja lämpimiä. Uimavesi ei ollut koskaan liian kylmää.

Poimimme pikkusiskon kanssa metsämansikoita. Polkupyörät muuttuivat leikeissä hevosiksi. Myöhemmin oikeat hevoset kuljettivat meidät seikkailuihin lähimetsiin ja hyppäsivät yli rakentamiemme esteratojen.

Heinätyöt saivat tuntemaan olon reippaaksi. Sadepäivinä oli aikaa uppoutua romaaneihin. Sunnuntaisin pyhäkoulussa sai lammastarroja, Jaffaa ja vohvelikeksejä.

Juhannuksena paistettiin makkaraa, laskettiin liukumäestä ja käytiin ostamassa pehmikset. Pörröiset kissanpennut kaipasivat syliä ja pientä innokasta hoitajaa.

Oli leikkikavereita. Parhaan ystävän kanssa nukuttiin leikkimökissä. Isosisko teki kukkaseppeleitä. Sauna lämpeni lauantaisin. Olin onnellinen.

Mietin elämää. Mietin kesiä maitotilan emäntänä. Päivät ovat pitkiä, uuvuttavan pitkiä.

Tiskivuoret valtaavat keittiön. Vessan roskis on liian täynnä likaisia vaippoja. Kerään jatkuvasti likaisia pyykkejä, pesen, ripustan, viikkaan ja aloitan taas alusta.

Pölykoirat hyökkäävät nurkista ja purevat nilkkoihin. Esikoisen maitolasi kaatuu ja pian itkemme sekä minä, esikoinen että vauva.

Juoksen karanneiden lehmien perässä keskellä yötä pitkin kylänraittia. Työnnän antibioottituubin sairastuneen lehmän vetimeen.

Rehunteko ei lopu ikinä. Liete ei lopu ikinä. Kärpäset eivät lopu ikinä. Mieheni istahtaa sohvalle ja nukahtaa. Olen väsynyt. Tällaisenko elämän minä sain?

Vai sainko sittenkin varhaisten aamujen linnunlaulun? Sainko lypsinten rauhallisen tykytyksen ja tyytyväisenä märehtivät lehmät? Sainko usvaisen laitumen, jossa heinän seasta pilkistää vastasyntyneen vasikan korvat?

Sainko kuitenkin onnellisena rinnalle nukahtavan vauvan? Sainko pienen pellavapäisen esikoisen, jolle muurahaispesän, ison kiven ja naapurin pihalla pyörivän tuulimyllyn näkeminen on suuri seikkailu?

Sainko lempeän ja hyväsydämisen puolison, joka salaa antaa nurkan takana suukon? Sainko heinän tuoksun? Sainko kuitenkin kaiken, mitä elämältä pitkinä yksinäisinä öinä joskus toivon? Kunpa muistaisin sen.

Kunpa näkisin kaiken kauneuden ympärilläni. Kunpa muistaisin kiittää. Kunpa muistaisin nauttia pienistä hetkistä nopeasti kiitävän elämän vauhdissa.

Pian on taas pitkä, kylmä, pimeä talvi. Silloin saan levätä. Silloin saan muistella kesää, kasvun ihmettä, pohjoisen valoisia öitä ja helliä rauhassa pieniä poikiani, jotka ovat pieniä vain hetken.

Minä rakastan tätä elämää.

Outi Prittinen

maitotilan emäntä

Kalajoki

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hiilijalanjäljestä tulee maidon hinnoitteluperuste: Arla Suomen 500 maitotilan ilmastovaikutukset kartoitetaan ensi vuonna

Aarre: Jo kansanparantajat luottivat puolukkaan – kirpeä marjamme ansaitsee yhä superruuan tittelin

Selkäkivut saavat monet suuntaamaan lääkärin vastaanotolle – vakuutuslääkäri kertoo, miten pidät huolta selästäsi