Mielipide

Maailman onnellisin keskusta ja punamulta

Tuntuu kuin pahimmat demonivallat olisivat vallanneet Etelä-Pohjanmaan. Entinen ylväs keskusta on vain varjo entisestään. Syy karmeaan kohtaloon on silti lähempää kuin arvataankaan.

Iltalehden pääkirjoituksessa (IL 8.7.) todetaan, ettei ”vaalitappion jälkeen valtapoliittisin perustein hallitukseen menoa katsota suopeasti”.

Tosiasia on, että Suomella ei olisi tätä punavihreää hallitusta, ellei keskusta olisi lähtenyt mukaan. On annettu ymmärtää, että siunausta olisi haettu jäsenistöltä.

Antti Kurvinen paljastaa ilmeisen vahingossa asian todellisen laidan kirjoituksessaan (Ilkka 6.7.): ”Kysyimme myös puolueen keskeisimpien päättäjien kantaa nettikyselyllä.” Siis ketkä me ja keneltä?

Samassa Kurvinen toteaa, ”ettei äänestäjillemme tärkeitä asioita olisi hallituksessa ajanut kukaan muu”. Tuon voi tulkita joko poliittiseksi jargoniksi tai suoraksi vihapuheeksi nykyisiä hallituskumppaneita kohtaan.

Uusi poliittinen termi, arvopohja, nousi rytinällä erottamaan oikean väärästä ja turmiollisesta. Nyt siunattu sinivihreä arvopohja halutaan unohtaa, koska ”uusi punamulta takaa vahvemman ja tasapuolisemman aluepolitiikan toteuttamisen”.

Näin kääntyvät takit mutta samalla myös puolueiden kannatusluvut.

Sote-sähläyksessä poltettiin satoja miljoonia. Maaliin sitä ei saatu hillittömistä henkseleidenpaukutteluista huolimatta.

Liikenneuudistus ajettiin totaalisesti kiville.

Kurvisen mainitsema turvalaitteiden uudistaminen Tampere-Seinäjoki-radalla tuntuu pikkupähkinöiltä. No jostainhan pitää aloittaa – siitä pienestä, mitä ehkä osaa. Varsinkin jos turvalaitteissa on vikaa, eikä edellinen hallitus niitä korjannut.

Hallitusohjelman 41 miljoonaa euroa pyöräilyn ja jalankulun kehittämisen jää varmasti Kehä III:n sisäpuolelle. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja Suomen ainoa metropoli (heh heh) pitävät huolen Kolmannen linjan ja Kansalaisaukion tulevaisuudesta.

Sama koskee Helsingin Pisara-rataa (kustannusarvio 950 milj.). Tästä on hallitusohjelmassa sovittu seuraavaa. ”Pisara-radan ja Helsingin ratapihan järjestelyjen osalta on varmistettava liikenteen kehittämisen ja kansantalouden kannalta tehokkain ja parhaan kokonaishyödyn tuova malli.”

Sanotaan paljon, mutta ei sanota mitään. No, ottihan edellinen hallitusohjelma kantaa myös hevosenlantaan polttoaineena.

Surullista, että poliittiset murehtijat ja pelkääjät keskittyvät taas vain omaansa. Vielä surullisempaa, että he kuvittelevat tekevänsä asiat yhteiseksi hyväksi.

Yhteiskunnalle turmiolliset lehmänkaupat ja kähminnät eivät poistu ennen kuin asetetaan isänmaan ja suomalaisten etu eri hyödyntäjien ja poliittisten pelaajien etujen edelle.

Veli Viitala

Espoo (ent. Härmä)

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Antti Kaikkonen riitaantui vuosituhannen vaihteessa Paavo Väyrysen kanssa

Ruotsalainen kansanpuolue–keskusta 2–0

Puhetta kyllä, mutta ei tekoja