Maaseudulla asuu muitakin ihmisiä kuin tilallisia: esimerkiksi puolisot, lapset, lasten opettajat, koulujen työntekijät, tilallisten työntekijät ja yrittäjät.
Kuntien ja valtion päättäjillä on kuitenkin kova hinku saada ajettua kaikki työpaikat alas maalta. Samalla heikennetään vähätuloisten ja työttömien sosiaaliturvaa.
Kouluja halutaan lopettaa ja keskittää opetus isompiin yksiköihin, vaikka koko ajan todetaan, että lapset oppivat paremmin pienissä ryhmissä, joissa ongelmia on vähemmän. Opettajia ei luonnollisesti palkata lisää.
Onko siinä mitään järkeä, että koulu, jossa on reilusti yli sata oppilasta, halutaan sulkea ja kuljettaa lapset kymmenien kilometrien päähän?
Kyläkauppiaat ovat jääneet eläkkeelle, ansaitusti. Kaupan jatkajia olisi ollut, mutta rahoitusta ei kenellekään ole annettu. Näinpä ovat lähteneet siis kaupat, polttoaineenjakelu ja posti sekä pari kolme työpaikkaa siinä sivussa. Lähimpään kauppaan on parikymmentä kilometriä, jopa 25 kilometriä postiin.
Ei ole minkään näköistä joukkoliikennettä lähimaillakaan. Sen sijaan yksityisautoilun kustannuksia kyllä halutaan korottaa.
Sote-uudistuksesta työpaikoilla kuuluu hurjia. Vanhusten ja vammaisten palveluja halutaan keskittää isompiin yksiköihin. Tosissaan luullaan, että kaikki työntekijät seuraavat perässä uuteen, vielä isompaan yksikköön, joka luonnollisesti ensin pitää rakentaa virolaisvoimin varmaankin, jotta tulee halvemmaksi.
Meiltä viedään työpaikkoja joko ahdistamalla pienyrittäjiä tai yksinkertaisesti lopettamalla yksiköitä. Nyt pitäisi kuitenkin löytää kaikille työtä aktiivimallin mukaisesti ja on mentävä työvoimakoulutukseen.
Onko keskusta pitänyt maaseudun puolia, kun palvelut on viety maaseudun syrjäkyliltä, tiet heikentyneet ja joukkoliikennepalveluja vähennetty?
Autottomankin pitäisi päästä asioimaan liikekeskuksiin. Palveluja tulisi kohdistaa haja-asutusalueelle, jotta syrjäkylätkin elävöityisivät ja verorahoille tulisi vastiketta. Vanhukset voisivat asua omassa kodissaan niin kauan kuin pystyy olemaan omatoiminen.
Ei voi kuin kiitollisuudella ja ylpeydellä muistella niitä suoraselkäisiä entisajan valtuutettuja ja virkamiehiä, jotka uskalsivat olla eri mieltä ja rohkeasti puolustaa omien arvojensa mukaisesti kuntalaisia. Nyt miellytetään vain toisia valtuustokamuja ja asioiden valmistelijoita.