Mielipide

Turvepeltojen päästöjä voidaan joutua vähentämään

Uudet Luonnonvarakeskuksen tulokset osoittavat metsien hiilinielun pienenevän lähes puoleen aiemmasta arviosta (MT 14.11.) ja samalla Suomi pyrkii hiilineutraaliksi jo vuoteen 2035 mennessä. Tällöin joudutaan maankäyttösektorin päästöjä myös selvästi vähentämään fossiilisten polttoaineiden päästöjen lisäksi.

Maankäyttösektorin merkittävä päästöjen lähde on suosta kuivattujen peltojen turvekerros, joka hapettuu tuottaen hiilidioksidia. Soiden raivaaminen pelloksi oli tärkeä lisä leipään vielä 50–100 vuotta sitten. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja kokonaisuutena peltoa on Suomessa tarpeeksi. Jos kasvikset syrjäyttävät maitoa ja lihaa ravinnossa, peltoalan tarve jopa pienenee.

Suopeltojen turpeen hajoamisesta aiheutuu Tilastokeskuksen mukaan vuosittain noin kuuden miljoonan tonnin hiilidioksidipäästö. Tämä kaksinkertaistaa Suomen maatalouteen liittyvät kokonais­päästöt, vaikka turvepeltojen osuus Suomessa on vain 10 prosenttia. Bensiinin ja dieselin käytöstä liikennesektorilla aiheutui neljän ja seitsemän miljoonan tonnin päästöt vuonna 2017.

Jos oletetaan hyvin karkeasti, että turvepeltoihin perustuu 10 prosenttia maataloustuotteista, niin nämä turve­peltojen tuotteet aiheuttavat 10 kertaa suuremman elinkaaren päästön tuotekiloa kohti kuin kivennäispeltojen tuotteet. Tietenkin tarkka laskelma elinkaarten päästöistä toisi esille eri tuotteiden välisiä eroja.

Turvepelloilla tuotetun lihan ja maidon elinkaaren päästöt tuotekiloa kohti ovat siis moninkertaiset verrattuna kivennäismaalla tuotettuun. Lisäksi turvepeltoja raivataan jatkuvasti lisää, nimenomaan karjatalouden tarpeisiin lähinnä lannan levittämiseen käytettäväksi alaksi.

Jotta turpeesta peräisin olevia päästöjä voidaan vähentää selvästi, tulee käyttää useita rinnakkaisia ohjauskeinoja. Voidaan kehittää maatalous­tekniikkaa ja käytäntöjä, esimerkiksi säätösalaojitusta. Taloudellisen ohjauksen avulla, muuttamalla tukia tai asettamalla päästömaksuja, voidaan kannustaa ja avustaa tuottajia toimiin, jotka pienentävät päästöjä tai suuntaavat viljelyä turvemailta kivennäismaille.

Tuotemerkintöjen avulla voitaisiin tarjota kuluttajille mahdollisuus valita elin­tarvikkeita, joiden tuottamisessa ei ole hyödynnetty suopeltoja. Näistä tuotteista viljelijä voisi saada tavanomaista paremman hinnan, samaan tapaan kuin lattiakanalan munista tai luomurukiista.

Suomalaisen maatalouden maine on hyvä ennen kaikkea vastuullisen toiminnan ja tuotteiden puhtauden perusteella. Turvepeltojen päästöjen rajoittaminen vahvistaisi tätä mainetta.

Ilkka Savolainen

tutkimusprofessori emeritus

Helsinki

Jos kasvikset ­syrjäyttävät ­maitoa ja lihaa ravinnossa, pelto­alan tarve jopa pienenee.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Avoimuutta myös maankäyttösuunnitelmiin

Aiheellinen huoli kotimaisesta ruuasta

Luke rauhoittelee tuohtuneita pohjoissuomalaisia viljelijöitä: "Laskelmia ei ole tarkoitettu politiikkasuosituksiksi"