Mielipide

Meille annettiin kartta, mutta onko meillä kompassia?

Otsikon kaltainen kysymys oli ensimmäinen, joka syntyi hallituksen ilmastokokouksen jälkeen. Voisi ehkä lisätä, että olemme oikealla tiellä, mutta edessä oleva matka on pitkä ja mäkinen.

Hyviä ajatuksia poliittisella tasolla on ollut aiemminkin, mutta eräs syy aikaisempiin epäonnistumisiin on ollut harhaluulo, että politiikka toteutuu ilman kaikkien tasojen omia panostuksia. Politiikka ei ole automaatti eikä vastuu ole pelkästään poliitikoilla.

Hallituksen piirtämän kartan tulisi nyt siirtyä yritysten, laitosten, kuntien sekä maakuntien työpöydille ja mahdollisimman konkreettisella tasolla. Näin välttäisimme sen, että poliittisten päätöksenteon eri tasoilla tehtäisiin omia – mahdollisesti hyvinkin puutteellisia päätöksiä – jotka eivät olisi linjassa naapurin tai arvoketjujen tai hallintoketjujen kanssa.

Kehityksen suuret linjat lyödään lukkoon EU:ssa. Tiedämme jo nyt, että vaatimukset tulevat olemaan kovemmat kuin koskaan aiemmin. Lähiviikkoina voimme odottaa, että komission ehdotus ilmastolaiksi saapuu parlamentin ja neuvoston työpöydille. Komission 50 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2030 on jo huomattava kiristys vanhaan tavoitteeseen eikä ole salaisuus, että parlamentti nostaa komission 50 prosentin tavoitteen 55 prosenttiin.

Jonkun mielestä viisi prosenttiyksikköä on helppo tavoite, mutta niin yksinkertaista tämä ei ole. Ilmastolain säätämisen jälkeen, ehkä kesällä 2021, saamme suuren lainsäädäntöpaketin käsiteltäväksemme. Tämä tarkoittaa todennäköisesti, että muutama isompi lakipaketti revitään auki.

Kyse on luonnollisesti päästökaupasta (ETC), taakan jaosta (Climate Action) sekä maankäyttöön liittyvistä muutoksista (lulucf). Edellä mainittujen lisäksi on mahdollista, että polttoainedirektiivit avataan. Sen lisäksi haravoidaan kaikki muutkin asiat, jotka liittyvät ilmastotavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä.

Kun ilmastolaki on hyväksytty, se sitoo kaikkia 27 jäsenvaltiota. Kukaan ei voi olla ottamatta vastuuta. Mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa?

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että pidämme kiinni Pariisin sopimuksesta. Tämä on oikeastaan asian ydin ja 55 prosentin vaatimuksen tarkoitus. Jos kysyisimme joltain asiantuntijalta, niin todennäköinen vastaus olisi korotus 70 prosenttiin. Poliittiset resurssit eivät ihan siihen riitä. Kipupisteet tuntuvat jo näillä prosenttiluvuilla, ja ne tuntuvat todennäköisesti kaikista eniten taakanjakoon liittyvissä päätöksissä.

Nykyisten normien mukaan Suomen tulisi vähentää tämän sektorin (kuljetus ja rakennukset) päästöjä 39 prosentti vuoteen 2030 mennessä. Kovemmilla tavoitteilla päästään helposti 49 tai 55 prosentin vaatimuksiin.

Tulemme siis tarvitsemaan karttoja. Mitä johdonmukaisempia olemme, sitä enemmän me parannamme samanaikaisesti maamme kilpailukykyä.

Nils Torvalds

europarlamentaarikko (r.)

Lue lisää