Mielipide

Kansallispuistoon kuuluvat kansalliset arvot – myös eränkäynti

Suomeen puuhataan lisää kansallispuistoja. Hieno ja kannatettava ajatus saada alkuperäistä metsäluontoamme säilymään jälkipolville.

Tässä yhteydessä tulisi kaikin tavoin huolehtia siitä, että näillä alueilla kaikki kansalliset arvot huomioitaisiin. Yksi näistä arvoista on perinteinen suomalainen eränkäynti, jota nyt jostakin syystä kansallispuistoista ja luonnonsuojelualueista puhuttaessa karsastetaan.

Eränkäynti on kuulunut suomalaiseen luontoon niin kauan kuin tämä kansa on täällä asustellut, eikä se ole luontomme monimuotoisuutta mitenkään vaarantanut. Tänä päivänä metsästetään kestävän käytön periaatteella, tarkoin säännellysti ja vuotuinen kantojen lisääntyminen tarkoin huomioiden.

Tällä samalla palstalla (MT 16.10.) toivat Perniön seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja esille hirven metsästyksen suunnitellun Teijon kansallispuiston osalta. Asia oli hyvin perusteltu, koska alueen runsas hirvi- ja valkohäntäpeurakanta voisi aiheuttaa ongelmia, jos niiden metsästys kiellettäisiin.

Luonnonsuojeluihmiset ovat esittäneet hirvien ja peurojen ajamista alueen ulkopuolelle metsästettäväksi, mutta nämä ovat nyt sellaisten ajatuksia, jotka eivät ymmärrä metsästyksestä mitään.

Ongelmia alkuperäiselle luonnolle tulisivat aiheuttamaan myös alueella runsaslukuisena esiintyvät supikoira ja villiminkki. Niiden pyynti on metsästyslakimme mukaan metsästystä, jota saavat harjoittaa vain riistanhoitomaksun maksaneet metsästäjät.

Joku on tässä kohtaa viitannut erikoislupiin, mutta sellaisten hakeminen on meillä tsaarinaikaisten perinteiden mukaisesti tehty monimutkaiseksi.

Sellaisia ei mielellään lähde kukaan paikallinen anomaan, varsinkaan jos ei saa muutakin riistaa metsästää. Metsästyskielto alueella aiheuttaisi vain katkeruutta siellä asuvien keskuudessa.

Kun puhutaan kansallispuistosta, mielessä tulisi pitää sanan alkuosa ja säilyttää siellä toimintamuotoina kaikki kansalliset arvot, joihin meillä nyt ikiaikainen eränkäynti kuuluu.

Pidettäköön sieltä pois moottorikelkkareitit, tuulivoimalat ja suuret suunnistustapahtumat riistan lisääntymisaikana, samoin muut sellaiset toiminnot, jotka eivät luontoomme perinteisesti kuulu.

Teijosta puhuttaessa on usein tuotu esiin eräs asia, jota ei oikein ymmärrä. Siellä on Matildan järvessä istutettu kirjolohikanta, joka muka estäisi järven kuulumisen kansallispuistoon. Perusteena on se, että kirjolohi ei kuulu alkuperäiseen luontoomme.

Eivät ne edes näy missään, ennen kuin joku ne onkii rannalle.

Ovathan alueella myös ihmisen toimesta alueen alkuperäiseen luontoon kuulumattomat edellä mainitut minkki ja supikoira sekä valkohäntäpeura ja kanadanhanhi, joista viimeksi mainittu on nimenomaan aikoinaan istutettu Teijolle. Eivätkö ne mikään este ole?

Toivoa sopii, että kun Metsähallitus jatkossa käsittelee kansallispuistohankkeita, se huomioisi, että eränkäynti kuuluu kansallisiin arvoihimme ja suhtautuisi siihen sen mukaisesti. Se ei millään lailla kansallispuistoa pilaa.

Lue lisää

Lentoliikenteen tuki perusteltua

Energiantuotanto on uudistettava nyt

AgriHubi – uusin tieto yrittäjien talouden tueksi

Soten rahoitusmallista menoautomaatti?