Mielipide

Metaani ennen ja nyt

Metaani (CH4) on yksinkertaisin hiilivety. Se on hajuton, ilmaa kevyempi kaasu. Metaanin sanotaan olevan hiilidioksidin ohella yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista.

Sitä on aina syntynyt ja
syntyy edelleen eloperäisen aineksen mädäntyessä hapettomissa oloissa esimerkiksi eläinten ruoansulatuskanavissa, soissa, kaatopaikoilla ja riisipelloilla. Lisäksi metaania vapautuu fossiilisten polttoaineiden hankinnan ja
jalostuksen yhteydessä.

Metaania kerätään kaatopaikoilla talteen polttoaineeksi biokaasuna. Intialaisten pyhien lehmien pierut on julistettu pannaan, koska niiden
arvellaan olevan pahimpia ilmaston tuhoajia. Suokaasu
on pääasiassa metaania.

Metaanin pitoisuuden
lasketaan kaksinkertaistuneen
ilmakehässä esiteollisen ajan jälkeen. Metaani hajoaa UV-säteilyn vaikutuksesta, ja sen elinikä ilmakehässä on vain noin kymmenen vuotta. Silti sen ilmakehää lämmittävä
vaikutus on joidenkin mukaan 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla.

Erään arvion mukana puolet maailman metaanipäästöistä syntyy maanviljelyksestä,
jonka ylivoimaisesti suurin päästölähde on karjatalous. Siperian turvesoiden ikiroudan sulamisesta voi aiheutua jopa 70 000 miljoonan tonnin
metaanipäästöt, jotka edelleen
kiihdyttäisivät ilmastonmuutosta.

Ilmakehän metaanipitoisuus nousi poikkeuksellisen paljon vuonna 2007. Syytä ei tiedetä,
mutta epäillään Siperian soiden vapauttavan metaania ikiroudan sulaessa ilmaston lämmettyä.

Toinen mahdollinen syy on eräiden tanskalaisten havaitsema metaanin kupliminen merestä pohjoisella napa-alueella. Tämä voi johtua siitä, että aiemmin jään alla olleista öljyesiintymistä kohonnut kaasu on nyt näkyvissä.

Metaanipitoisuuden määritys ilmakehässä ennen esiteollista aikaa ei ole ollut mahdollista, koska sitä ei
silloin tarkkaan tunnettu.

Tästä syystä metaanipitoisuuden kaksinkertaistuminen noin 200 vuoden aikana on lähinnä tuulesta temmattu väite. Kovin on outoa myös se, että Siperian soiden sulaminen aiheuttaisi katastrofin.

Eivät ne suot siellä ole aina olleet roudassa. Siperian suot olivat tuottamassa metaania ilmakehään ennen viimeistä jääkautta.

Paljonko metaania silloin niiden sulana ollessa karkasi ilmakehään? Kuinka sitten kävikään? Ilmasto ei lämmennyt, vaan kylmeni todella paljon.

Lähellä maanpintaa olevan ilman lämpötiloja on mitattu Helsingissä ajalla 1829–2011 ja Sodankylässä välillä 1895–2011. Mittauksen alku sijoittuu
Pienenjääkauden lopulle,
ja siitä on loivasti nouseva keskilämpötilojen trendi nykypäivään. Mitään lämpötilan äkillistä kohoamista ei ole havaittavissa. Käyristä kyllä näkyy se, että vuodet eivät ole veljiä keskenään.

Mittausten perusteella voi päätellä, että samanlaisen
kehityksen jatkuessa ei ole aihetta tuskailla ilmastotuhovaikutuksista täällä Pohjolassa.

Lue lisää

Läpinäkyvyyttä metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppaan

Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa

Yksilönvapaus vai pakotettu yhteis­vastuu?

Sähkö­autojen todelliset päästöt