Mielipide

Monikulttuurinen Suomi tarvitsee toimenpiteitä

Monikulttuurisuuskeskustelu polkee paikoillaan, hioo väärää kiveä väärillä työkaluilla. Byrokratian tuskassa kylvämme outoja hedelmiä. Poliittiset puolueet etsivät viidakosta tummaa tuntumaa maustaakseen Suomi-kuvaa salonkikelpoiseksi.

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa pesii jogurttirusinasyndrooma. Se sulautuu akatemian raameihin ja tunkeutuu politiikkaan, tieteeseen ja taiteeseen. Pitkässä juoksussa median vähemmistömaskotit luovat torjuntaa, joka kohdistuu vähemmistöjen ohella myös valtaväestöön. Se on ongelma, jota Suomi-niminen maa ei ansaitse.

Demografia muuttuu vauhdilla: viidentoista vuoden päästä viidesosa Helsingin asukkaista on vieraskielistä. Missä ovat toimenpiteet, yhteiskunnalliset suunnitelmat ja agendat?

Raimo Sailas totesi Paasitornissa 19.2., että Eurooppa velkaantuu kovaa vauhtia. Lääkitsemme tautia, mutta emme käy käsiksi taudin aiheuttajaan. Numeroiden lateleminen ja puoluepoliittisten teorioiden todisteleminen kielii kansalaisten aliarvioimisesta.

Päälle liimaamisella, pakkomielteisellä yliosaamisella, tietämisellä ja taitamisella tuotetaan käänteistä politiikkaa. Jos ei osaa ennustaa ja povata kuten mustalainen, miksi liehuttaa lippua tietäjänä ja taitajana? Päättäjien tulisi tunnustaa politiikassa rehottava henkinen osaamattomuus; se vapauttaisi luovuuden ja synnyttäisi innovatiivisuutta.

Milloin poliitikot ryhtyvät varauksetta rakentamaan moniarvoista suomalaista yhteiskuntaa? Ylpeilemme Pisa-tuloksilla, jotka eivät vastaa monikulttuurisia realiteetteja.

Jogurttirusina- ja kookospähkinäsyndroomat eivät tuota osaamista monikulttuurisen arjen pyörittämiseen, byrokratiaan, hallintoon, koulutukseen eikä työelämään. Suomella ei ole käsitystä siitä, miten ns. kotoutumisen tulisi tapahtua.

Käsite ”kotoutuminen” ontuu, kun aikuiset ja heidän lapsensa ovat Suomen kansalaisuuden saatuaankin yhä ”maahanmuuttajia”. Millaisista ”maahanmuuttajista” yhteiskuntamme parhaiten hyötyy – assimiloituneista, hajuttomista ja värittömistä, vai juurensa ja kulttuurinsa tuntevista yksilöistä?

Demokratia on kuin ufo, tuntematon ulkoinen käsite. Se tunkeutuu torakan lailla eri konteksteihin saastuttaen ja myrkyttäen ilmapiirin eriarvoisuudellaan. Elämmekö yhä sitä vaihetta, jolloin suomalaisia olivat vain valkoiset?

Ongelma ei piile sanoissa, vaan merkityksissä, joita sanoille annamme. Olisi korkea aika siivota vähemmistöihin kohdistuva kielteinen kielenkäyttö ja siirtyä asialliseen ja sivistyneeseen terminologiaan. Mustalainen ehdottaa, että demokratia otettaisiin osaksi merkitystä.

Eurooppaa prosessoidaan maasta kuuhun: ketkä sitä rakentavat? Eläkeläiset, syrjäytyneet opiskelijat, työttömät, heitteille jätetyt vanhukset vaiko maahanmuuttajat?

Suomea voisivat rakentaa suomenruotsalaiset, kuten tähänkin asti ja ottaa kaverikseen mustalaisen eli minut, toisen perinteisen vähemmistön edustajan. Siinä olisi historian lehtien havinaa.

Toivoa sopii, että vähemmistöt rakentavat Suomea yhdessä valtaväestön kanssa – missä, milloin ja miten?

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Riittävä henkilöstömäärä on edellytys hyvälle hoidolle

Hirvien hoivaus tulee kalliiksi

Kova Brexit sekoittaisi EU:n elintarvikemarkkinat