Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Mielipide

Pariisin ilmastosopimus unohtaa maaperän

Pitäisi tarttua mahdollisuuteen sitoa hiiltä ilmakehästä luomuviljelyn avulla.

On hämmästyttävää, että Pariisin ilmastosopimuksessa on unohdettu maaperän rooli hiilidioksidin tuottajana ja mahdollisena sitojana. En ole nähnyt asiaa kommentoidun yhdessäkään uutisessa.

Kuitenkin perustekijät ovat olleet tiedossa jo pitkään: kemikalisoitunut maatalous on CDIAC:n arvion mukaan hävittänyt maailmanlaajuisesti 20–23 prosenttia peltojen humuksesta, jolloin maa­perästä on vapautunut suunnattomat määrät hiilidioksidia. Päästö on eri arvioissa 20–30 prosenttia ilmakehän liiasta hiilidioksidista.

On erittäin positiivista, että Ilkka Herlin on kolumnissaan (MT 16.12.) nostanut asian keskusteluun Suomessa. Esitän tässä muutamia täydentäviä huomioita.

Suomen Maatalouden koeasemilla 1961–1991 tehty seurantatutkimus (E. Sirviö) osoitti humuskadon olleen keskimäärin 28 prosenttia eli 2–3 prosenttiyksikköä tai suurusluokkaa 20–30 tonnia hehtaaria kohti. Jokainen maasta hävinnyt kilo orgaanista ainetta tuottaa ilma­kehään 1,5 kiloa hiilidioksidia.

Kuten Herlin toteaa, sama suuntaus jatkuu ja kato on nyt jo 40 prosentin luokkaa. Tällöin maa tiivistyy ja ravinteiden pidätyskyky heikkenee, mikä väkilannoitteiden ohella lisää merkittävästi myös Itämeren ravinnekuormitusta.

Väkilannoittamisen ongelmat eivät lopu tähän. Niiden typpi muuntuu maassa herkästi typen oksideiksi, jotka haihtuvat ilmakehään ja vaikutus on yli 200 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin.

Lisäksi typen oksidit vahingoittavat otsonikerrosta.

Nykymaatalouden tapa kohdella maaperää on yksi ilmastonmuutoksen avain­tekijöistä. Maapallon maaperä sisältää hiiltä runsaat 2 000 gigatonnia eli neljä kertaa kasvillisuuden sitoman hiilen (500 gigatonnia) ja lähes kolme kertaa ilmakehän hiilen (760) verran.

Ennen vuotta 1850 ilma­kehän on arvioitu sisältäneen hiiltä 575 gigatonnia. Maa­perän mikrobiston kyky sitoa ilmakehän hiiltä on vuosimiljoonien kuluessa mahdollistanut nykyisen elämän maapallolla.

Humuskadon taso on seurausta yli 60 vuotta jatkuneesta tehomaataloudesta. Jos pystyisimme palauttamaan tämän kadonneen orgaanisen aineksen takaisin maapallon peltoihin, me voisimme poistaa noin kolmanneksen ilmakehän liiasta hiilidioksidista.

Tämän tehtyämme ja jatkaessamme suotuisaa maaperän rakentamista me palauttaisimme maaperään 60 vuodessa noin puolet ilma­kehän liiasta hiilidioksidista.

Tähän prosessiin kykenee vain luomuviljely, joka perustuu hyviin viljelykiertoihin ja maaperän humuksen lisäämiseen.

Elottomaan maaperään eli tomuun verrattuna humus pystyy sitomaan itseensä satakertaisen määrän vettä. Sama koskee sen kykyä pidättää maassa olevia kasvinravinteita ja luovuttaa niitä kasvien käyttöön.

Millään mekaanisella tai epäorgaanisella keinolla tämä ei ole mahdollista.

Humus muodostuu maan biologisissa prosesseissa, joita väkilannoitteet ja torjunta-­aineet ratkaisevasti häiritsevät.

IPCC:n olisi aika herätä koko todellisuuteen. Nyt ilmastosopimuksella pyritään vain vähentämään päästöjä eikä tartuta mahdollisuuteen sitoa hiiltä ilmakehästä luomu­viljelyn avulla.

IPCC:n tulisi suunnata katseensa tietokonemallinnuksista reaalimaailmaan ja ohjata prosessia tehokkaaseen ja halpaan ratkaisuun.

Lue lisää

Olli Rehn: Suomi on realistisen vihreyden edelläkävijä ja kiertotalouden huippumaa

Maailmanlaajuisen hiilikaupan käynnistyminen vie vuosia – voi tuoda kaivattuja pelisääntöjä villiytyneille vapaaehtoisille hiilimarkkinoille

Glasgow päättyi mahalaskuun

Glasgow'n ilmastokokouksen loppulauselmassa vaaditaan fossiilisten polttoaineiden käytön nopeaa alasajoa – Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja: "Olisi iso askel eteenpäin"