Mielipide

Sarvirajoitukset ja kaatoprosentit romukoppaan

Tänä vuonna toimintansa aloittaneet hirvitalousalueet ovat täydessä toiminnassa, kun hirviseurueet lähes koko Suomessa ovat käynnistäneet jahtinsa.

Maamme 59 hirvitalous­aluetta ovat jo keväällä sopineet yhteisistä pelisäännöistä, miten hirvikantaa mukautetaan alueellisten riistaneuvostojen asettamiin tavoitteisiin.

Epäilyksiä suunnitelmien jalkauttamisesta herää väistämättä, kun ajattelee koko aluetason hirvimiesorganisaatiota.

Ensiksi alueellinen riistaneuvosto yhdessä sidosryhmien kanssa sopii tavoitteet alueelle, hirvitalousalueen kokous päättää miten tavoitteeseen pyritään, lupa-alueen väki pitää omat kokouksensa ja lopuksi vielä jahdin suorittava seurue päättää omat sovelluksensa.

Alkuperäisten tavoitteiden ja toimenpiteiden jalkauttaminen tällaisen organisaation läpi, aiheuttaa varmasti mitä erilaisimpia sovelluksia lopullisen jahdin toteuttamisesta. Toivotaan tietysti onnistumista.

Lähes jokaisella hirvitalousalueella on tavoitteena parantaa aikuista uroskantaa. Lehmä/sonni-suhteen parantaminen sekä urosten keski-iän nostaminen ovat keskeisimmät tavoitteet koko Suomessa.

Hirvikannan verotusta on jo pitkään pyritty ohjeistamaan naarasvoittoiseksi, mutta pinttyneet tavat kovapäisissä jahtiporukoissa ovat lytänneet kaikki ohjeet ja suositukset.

Ukkoutuneet metsästäjät eivät voi sietää ajatusta, että saaliissa täytyisi olla naaraita uroksia enemmän, ja valitettavasti sama tauti on tarttunut jonkin verran myös nuorempiin hirvestäjiin.

Sonneja ollaan valmiit kaatamaan lähes mitkä määrät hyvänsä. Samaan aikaan kuitenkin järkeillään kaiken maailman sarvisuosituksia pelastamaan uroskantaa.

Luonnonvalinta on tiedostettu ainoaksi toimivaksi tavaksi jo ajat sitten, mutta tuntuu, että tuo toimintatapa tulisi keksiä uudelleen. Sarvivalintaan perustuva valikointi on ajatuksena varsin hyvä, mutta vuodesta toiseen jatkuva saalisvalikointi aiheuttaa väistämättä ikäluokkien vääristymistä.

Tavoitteet on unohdettu jo ennen jahtia. Sarvivalinnalla ei ole minkäänlaista vaikutusta lehmä/sonni-suhteen parantumiselle, ja hyvin marginaalinen vaikutus koko urospopulaation keski-iälle.

Urosverotuksen oikea yksilö­määräinen mitoittaminen on kaiken lähtökohta.

Suomessa eri arvioiden mukaan on noin 80 000 hirven talvikanta.

Kannan rakennetta kuvaava lehmä/sonnisuhde on noin 2. Tuohon edellä mainittuun kakkoseen, on tavoitteena saada muutos 1,5:n tietämille.

Havainnollistavana esi­merkkinä voidaan puhua laskentatoimen hallinnasta. Tulokset herättävät pinttyneimmätkin jahtimestarit. Jos 80 000 yksilön hirvikannassa on noin 26 600 urosta ja 53 400 naarasta, lienee selvää, ettei tuollaisista määristä voida verottaa tasasuhteella, tai jopa urosvoittoisesti.

Vuonna 2014 maassamme kaadettiin uroksia noin 10 500 ja naaraita 9 500 yksilöä. Kaadetuista urosten osuus oli siis 52,5 prosenttia, eli voidaan puhua lähes tasaverotuksesta.

Jos laskemme poistumat suhteessa hirvikannan uros-naaras-jakaumaan, ne eivät ole lähelläkään toisiaan. Naaraiden poistuma oli 17,8 prosenttia. Vastaavasti uroksista kaadettiin noin 40 prosenttia.

Tällöin koko urospopulaatio seulotaan 2,5 syksyssä. Vastaavasti naaraspopulaation seulontaan menee noin 6 vuotta.

Voidaankin kysyä, mikä on uroksen mahdollisuus kasvaa 7–8 vuoden ikään, kun tuona aikana kaikki maamme urokset kaadetaan kolmeen kertaan?

Kaiken kaikkiaan naaraita ei ole tarve kaataa enempää, vaan vähemmän uroksia.

Lue lisää

Yle uutiset: Metsähallitus ei myönnä enää syyskuussa hirvenmetsästyksen vieraslupia Lappiin, Kuusamoon ja Taivalkoskelle

Lähes 40 000 hirveä nurin tähän mennessä – metsästysaika jatkuu 15. tammikuuta asti

Rajaseudun karhunpyynti ja suurriistakoirat ovat kuhmolaisen Jorma Kettusen esikoiskirjan pääosassa – "Ilman koiria metsästyksestä puuttuu jotain"

Valtion maille myydään liikaa pyyntilupia, väittää savukoskelainen Kari Kilpimaa MT:n videohaastattelussa – "Alueen koko pinta-ala huomioidaan lupamyynnissä, vaikka hyviä lintu- tai hirvipaikkoja on vain muutamia"