Valkohäntäpeurojen haittoja vähätellään - Lukijalta - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipide

Valkohäntäpeurojen haittoja vähätellään

30 vuotta sitten saaristossa yksi punkki kerran tarttui jatkuvasti ruohikossa ja metsissä vilistäviin lapsiini. Puutarhat tuottivat satoa, metsässä oli mustikoita ja sieniä. Satunnainen hirvi söi hedelmäpuusta lehtiä eikä peuroja näkynyt.

Nyt mustikkamäärät ovat romahtaneet ja viime kesänä pihalta hävisivät jopa kanta­rellit valkohäntäpeurojen suuhun. Tänä kesänä miltei joka kerta viiden kilometrin metsätiellä tai tienpientareella on ollut peura ja pahimmillaan yhdeksän. Pienessä saaressa asustaa kolme peuraa.

Suomen Metsästäjä­liiton nettisivuilla kirjoitetaan valkohäntäpeuroista. Sivujen mukaan laji on sopeutunut Suomen oloihin hyvin, sen ei ole todettu tuoneen tauteja, eikä se aikaansaa mittavia vahinkoja.

Talviruokinta on yleistä ja johtanut siihen, että valkohäntä­peuran kanta on kaksinkertaistunut 10 vuodessa. Tuorein arvio viime talvelta oli yli 77 000 yksilöä. Samaan tahtiin ovat lisääntyneet punkki­taudit.

Jo 2014 Maaseudun Tulevaisuuden lukija kirjoitti, että metsästäjät ovat kaalimaan vartijoita, kun heille on uskottu myös riistalaskennat. Kirjoittaja muistutti, että Riistakeskuksen tehtävänä on vahinkojen ehkäisemisen edistäminen, ja että se on tässä epäonnistunut.

Liikennevahinkokeskuksen tilastoissa on niputettu yhteen jostain syystä hirvi, poro ja peuravahingot. Kun vuonna 2015 oli yhteensä 10 763 vahinkoa ja porovahingoiksi ilmoitettiin toisaalla 3 874, peuravahinko näyttää olevan yleisin vahinko­tyyppi. Hirvivahingot ovat harvinaisempia.

Villisikojen määrän kasvu heijastuu jo kolareihin. Vastikään kerrottiin villisikojen ruokintapaikkojen houkuttelevan karhuja.

Suomen metsästäjäliiton nettisivuilla valkohäntä­peurojen kohdalla kirjoitetaan, että peuran kyttääminen riistapeltojen ja ruokintapaikkojen äärellä on tehokas pyyntimuoto.

Ymmärrän metsästyksen tuoman ilon etenkin maaseudulla ja muidenkin metsästysintoa. Haitat talviruokinnasta ja kannan kasvusta ovat nyt vain arjessa liikaa näkyvissä.

Maaseudun emännistä osa keskusteluissa kihisee harmista puutarhojen pilalle mennessä, mutta talviruokinnasta keskustelu koetaan hankalaksi isäntien metsästyksen takia.

Olisi mielenkiintoista tietää, mihin perustuu ajatus, että valkohäntäpeurat eivät tuo mittavia tuhoja. Itselläni on syöty sireenit, ruusut, jopa piikkiset tyrnit, tongittu maa-artisokat pellosta, pilattu mansikkamaa, revitty monet hedelmäpuut, syöty metsästä pihdat ja tammen alut.

Missähän näitä tuhoja tilastoidaan? Tällaisen harrastelijan tuhoja ei varmaan missään.

Kun jokainen kukka on jonkin metalliverkon takana, niin tämä vähitellen voi vähentää kiinnostusta ostaa jatkuvasti uusia taimia ja heijastua kaupankin tulokseen.

Uutena ilmiönä on perhosten ja pölyttäjien määrän lasku. Lähiniityltäni on syöty jokainen sininen kellokukka ja päivänkakkarakin.

Tienvarsien kukatkin ovat vähentyneet. Miten tämä vaikuttaa pölyttäjien määriin, maanviljelijöiden satoon ja luonnon tasapainoon?

Mikä riippumaton taho tutkisi, mitkä ovat todelliset kustan­nukset peuroista punkkien tuomien sairauksien ehkäisyn ja hoidon, liikenne­vahinkojen ja luonnon osalta. Peuran kilo­hinta voi olla yhteiskunnalle hyvin kallis.

Maarit Gockel

Helsinki

Lue lisää

Riistakolmiolaskennat on saatu päätökseen – alueellista vaihtelua löytyi paljon

Jahtikauden alku kuuluu ja näkyy

Peurojen määrä kuriin

Metsästyskausi alkoi tänään sepelkyyhkyillä ja hanhien peltojahdilla