Pääkirjoitus

Viimeinen ponnistus soten synnytyksessä

Pääkirjoitus 11.10.2017

Yhdenvertaisuus ei saa jäädä tehokkuuden jalkoihin.

Hallituspuolueiden reformiministeriryhmä sai varhain maanantaina puserrettua kasaan esityksen siitä, miten sosiaali- ja terveysuudistuksessa (sote) päästäisiin etenemään.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen alkuperäinen esitys kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnassa samalla tavalla kuin edellisenkin hallituksen esitys.

Perustuslakivaliokunta päätti kesäkuussa, että soteen liittyvä valinnanvapausesitys ei täytä perustuslain vaatimuksia. Myös maakuntien tarjoamien sote-palvelujen yhtiöittämisvelvoite piti valiokunnan mielestä poistaa esityksestä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.), sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin.) ja sisäministeri Paula Risikon (kok.) työstämässä esityksessä perustuslakivaliokunnan evästykset on otettu selkeästi huomioon.

Valinnanvapaus paisui koko sote-uudistuksen ja myös maakuntauudistuksen toteuttamisen kannalta hallituksen sisällä kynnyskysymykseksi. Ilman kokoomuksen vaatimaa valinnanvapautta ei hallitus olisi päässyt sopuun myöskään maakuntauudistuksesta.

Valinnanvapaus ei miellyttänyt perustuslakivaliokuntaa, koska se katsoi, että sosiaalipalvelut ovat suurelta osin sellaista viranomaistoimintaa, jota ei voi antaa yksityisten toimijoiden hoidettavaksi ilman erityisiä perusteita.

Uudessa esityksessä sosiaalipalveluja on karsittu perustettavien sote-keskusten tehtävistä. Lisäksi valinnanvapaudelle tulee siirtymäaika ja asiakaan pitää sitoutua valitsemaansa sote-keskukseen puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Maakuntien ei myöskään tarvitse yhtiöittää sote-palvelujaan, mutta jokaiseen maakuntaan pitää perustaa liikelaitos. Käytännössä muutos ei ole suuri.

Koska uudesta esityksestä on karsittu sosiaalipalveluja pois, sote-keskuksista on tulossa paljolti nykyisten terveyskeskusten kaltaisia. Suomen sosiaali ja terveys ry:n johtaja Anne Knaapi muistuttaa, etteivät sote-keskukset saa typistyä terveyskeskuksiksi.

Soten synnyttämisessä on nyt siirrytty viimeisen ponnistukseen. Jos ministerityöryhmän esitys ei kelpaa perustuslakivaliokunnalle, Sipilän hallitukselta loppuu aika suurten uudistustensa tekemiseen. Hallitus on jo joutunut tinkimään uudistusten alkuperäisestä aikataulusta.

Maakuntauudistuksen kytkeytymistä sote-uudistukseen on monella taholla moitittu keskustan yksipuoliseksi hankkeeksi. Kytkös juontaa kuitenkin juurensa edellisen hallituksen kaatuneisiin sote-hankkeisiin.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tavoitteena oli toteuttaa uudistus kuntaliitosten avulla. Kun hanke kaatui, yritettiin niin sanottua isäntäkuntamallia, mutta sekin kaatui perustuslakivaliokunnassa.

Perustuslakivaliokunnan mukaan uudistus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi joko itsehallinnollisten maakuntien tai valtiopohjaiseen malliin perustuen. Sipilän hallitus lähti toteuttamaan itsenäisiin maakuntiin pohjautuvaa sote-mallia.

Hallitus joutui heti alkumetreillä kovaan kiistaan maakuntien määrästä. Kokoomus taipui keskustan kahdeksantoista maakunnan malliin, mutta hintana oli valinnanvapauden lisääminen. Siitä, mitä muita tehtäviä maakunnille soten lisäksi tulee, käydään vääntöä edelleen.

Sote-uudistusta on yritetty rakentaa jo yli kymmenen vuotta. Uudistuksen tarpeesta on yksimielisyys, ja projektiin ovat vuorollaan osallistuneet kaikki eduskuntapuolueet. On kaikkien etu, että uudistukset saadaan lopulta konkreettisesti liikkeelle.

On selvää, että näin mittavan uudistuksen toteuttaminen käytännössä ei ole yksinkertaista. Muutoksia ja hienosäätöä pitää tehdä käytännön kokemusten perusteella.

Uudistuksen edetessä tärkeintä on huolehtia siitä, ettei kansalaisten yhdenvertaisuus jää tehokkuustavoitteen jalkoihin.