Pääkirjoitus

Osakepaniikki muistutus myös Suomelle

Pääkirjoitus 12.02.2018

Korkojen nousu tulee myös Suomelle kalliiksi, hitaasti mutta varmasti.

Vaikka Suomessa eletään vahvaa noususuhdannetta, Yhdysvaltain osakemarkkinoiden panikointi on muistutus kuolevaisuudesta myös meille. Jos kansainvälinen kuohunta johtui oikeasti kohonneista inflaatio-odotuksista, se vaikuttaa myös Suomeen. Velkaantuminen olisi saatava kuriin hyvän sään aikana.

Osakekurssien laskuun kannattaa joka tapauksessa suhtautua pää kylmänä. Pitkään jatkunut nousu taittuu aina jossakin vaiheessa. Taite saattaa olla käsillä nyt, mutta yhtä hyvin se voi tapahtua tuonnempana. Joskus se kuitenkin tapahtuu.

Osakesijoittajien onni on kuitenkin tähän asti ollut, että nousuja on ollut pörssihistoriassa laskuja enemmän. Tähän perustuu monen sijoittajan vaurastuminen. Myös eläkevaramme ovat tästä todennäköisyydestä kiinni.

Monissa asiantuntija-arvioissa Dow Jones -indeksin sahaamista on pidetty merkkinä sijoittajien inflaatio-odotuksista. Jos riittävän monet isot sijoittajat odottavat hintojen nousun kiihtyvän, sillä on ikävä vaikutus kaikkiin velallisiin. Inflaatio-odotukset nostavat väistämättä korkoja, ja monet jo ennestään velkaantuneet valtiot samoin kuin yksityistaloudetkin joutuvat maksumiehiksi.

Suomen valtio velkaantui rajusti menneiden taantumavuosien aikana. Vaikka talous kasvaa nyt EU-maiden kärkivauhtia, velkaantuminen jatkuu yhä. Hallituksen näköpiirissä on, että velkaantuminen loppuu ensi vuonna, mikäli kasvu jatkuu odotettuna.

Hallituksen on syytä toivoa pysyvän päätöksessään, vaalivuodesta huolimatta. Korkojen nousu tulee Suomelle joka tapauksessa kalliiksi, hitaasti mutta varmasti.

Tällä hetkellä Suomen julkisen velan määrä on noin 135 miljardia euroa. Monet ekonomistit uskovat, että seuraavan vuoden aikana korot nousevat ainakin puoli prosenttiyksikköä. Suurin osa Suomen ottamasta velasta on vanhaa, johon korkojen nousu ei välittömästi vaikuta. Sen sijaan uusiin ja uusittaviin lainoihin se vaikuttaa.

Vaikutus on helposti sata miljoonaa euroa vuodessa. Nousu kiihtyy, jos velkataakkaa ei saada maksettua nyt talouden hyvänä aikana pois. Pahimmassa tapauksessa korkomenot voivat kasvaa useita satoja miljoonia euroja vuodessa. Erityisesti, jos velkaantumista ei saada nykyisen tai tulevan hallituksen toimin taittumaan.

Velan taittaminen on viime kädessä poliittinen valinta. Jos tuleva hallitus katsoo, että menojen lisääminen on välttämätöntä julkisten palvelujen parantamiseksi, se on ainakin toistaiseksi helppoa velkarahalla.

Syytä ei kuitenkaan olisi. Kohonneiden korkojen maksamisen sijasta rahat kannattaisi käyttää viisaammin. Velan painaminen laskuun vähentäisi korkorasitetta ja mahdollistaisi kestävän menojen lisäämisen myöhemmin. Se on myös keino varmistaa, että Suomi saisi tulevaisuudessakin rahaa kansainvälisiltä markkinoilta kohtuullisin ehdoin nykyiseen tapaan.

Suurempi huoli Suomellekin on, että kaikki EU-maat eivät samaan pysty. Euroopan keskuspankki on haluton jatkamaan euromaiden tukemista loputtomiin ostamalla niiden velkakirjoja.

Kun EKP aikanaan lopettaa tämän tuen, Italian lisäksi Kreikka, Portugali ja Espanja ovat uudelleen ongelmissa. Tämä saattaa heikentää Euroopan talouskasvua ja sitä kautta myös viennistä riippuvan Suomen talousnäkymiä.

Tässäkin suhteessa Suomen pitäisi käyttää nykyinen noususuhdanne hyväkseen ja menojen lisäämisen sijasta vähentää velkaa. Se helpottaa varautumista muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamaan kestävyysvajeeseen, jota joudutaan todennäköisesti hoitamaan matalamman kasvun oloissa.