Pääkirjoitus

Epävarmuus leimaa nyt kauppasuhteita

Pääkirjoitus 12.03.2018

Kauppajärjestelmän ongelmat koskisivat nopeasti Suomeakin.

USA:n presidentin Donald Trumpin arvaamaton operointi maan kauppasuhteissa luo tällä hetkellä vakavaa epävarmuutta talouspäätöksiin maailmalla. Ilmassa on suoranaisen kauppasodan uhka.

Trump määräsi viime viikolla – lukuisten neuvonantajiensa ja puoluetoveriensa varoituksista huolimatta – suojatullit ulkomailta tuotavalle teräkselle ja alumiinille. EU:n osalta kyse on reilun kuuden miljardin euron vientipotista, jota parin viikon päästä voimaan astuvat tullit alkavat rokottaa. Jäsenmaista eniten suojatullit satuttavat Saksaa.

Trumppilaista ulkopolitiikkaa edustaa myös se, että hän tarjoaa "kumppanimailleen" mahdollisuutta hakea vapautusta tulleista. Esimerkiksi EU:lle määrättävät tullit Trump näyttäisi sitovan Euroopan Nato-maiden rahoitukseen sotilasliitossa.

Sekä EU että sen jäsenmaat ovat koventaneet äänenpainojaan USA:ta kohtaan. Vaatimukset kuuluvat, että tulleihin on vastattava riittävällä voimalla.

Maailman kauppajärjestelmä on herkkä, lukuisiin sopimuksiin ja vuosikymmenten neuvotteluihin perustuva luomus. Sen yksittäistenkin osien pettäminen romuttaa helposti koko järjestelmän.

USA:n toimet eivät vaikuta vain Eurooppaan. Toisaalta esimerkiksi Kiinan, muun Kaukoidän sekä Etelä-Amerikan reaktiot mahdollisessa kauppasodassa vaikuttaisivat ainakin välillisesti myös jokaisen EU-maan talouteen.

Kauhukuvia on tarpeetonta toistaiseksi maalailla. Silti monenkeskisen ja sopimuksiin perustuvan kauppajärjestelmän ongelmat koskisivat nopeasti erityisesti pieniä, vientikaupasta riippuvaisia talouksia, jollainen esimerkiksi Suomi sattuu olemaan.

Suojatullit olivat ennen kauppasopimuksia yksittäisten maiden tyypillisin tapa varjella omaa tuotantoaan tuonnin kilpailulta. Tämän nähtiin varmistavan parhaan talouskehityksen ja turvaavan maan omien kansalaisten työpaikat.

Kansainvälinen kauppa on kuitenkin osoittanut tehokkuutensa sekä maiden ja toimialojen työnjaossa että hyvinvoinnin kasvattajana. Vapaata kauppaa suurin osa maailman maista rajoittaa vain kriittisimmiksi kokemillaan aloilla. Näitä ovat tyypillisimmin puolustus ja elintarviketuotanto.

Kaupan rajoituksia ei enää useinkaan käytetä talouspolitiikan välineinä. Pikemminkin niistä on tullut voimakkaan ulkopoliittisen painostuksen keinoja. Pakotepolitiikka näkyy tällä hetkellä voimakkaimmin länsimaiden ja Krimin miehittäneen Venäjän suhteissa. Samoin muun maailman suhteissa Pohjois-Koreaan.

EU ei ole jäämässä sivustakatsojaksi presidentti Trumpin rakentaessa tullimuurejaan. Vastakeinona unioni uhkaa asettaa tulleja esimerkiksi amerikkalaisille viskeille, tekstiileille, maapähkinävoille ja moottoripyörille. Niitä tuotetaan USA:ssa sattumalta alueilla, joilla Trumpin kannatus on vahva, ja joille hän vaalikampanjassaan lupasi talouskasvua ja työpaikkojen paluuta.

EU laatii tulevaa ohjelmakauttaan jo valmiiksi epävarmuudessa. Siihen liittyvät Britannian lähtö yhteisöstä, tarve varautua kiihtyvään maahanmuuttoon sekä kehittää samalla yhteistä puolustusta.

Vuonna 2021 alkava ohjelmakausi yltää vuoteen 2027 saakka. Maailman kauppasuhteiden kiristyminen voi kuitenkin romuttaa nämä suunnitelmat jo ennen ohjelmakauden alkua.

Vakavat kaupan häiriöt muuttaisivat maailman tavaravirtoja ilmeisen radikaalisti. Tämän vaikutukset jäsenmaiden talouteen olisivat aivan eri mittaluokkaa EU:n budjettiin tai ohjelmiin verrattuna.

Maailma muuttuu nopeasti. Ei ole kuin muutama vuosi, kun vapaakaupan vastustajat protestoivat Euroopan kaduilla USA:n kanssa valmisteltua TTIP-sopimusta vastaan. Marsseille ei taida lähiaikoina olla tarvetta.