Pääkirjoitus

Nuorilla realistinen unelma maaseudusta

Pääkirjoitus 16.04.2018

Nuorten ja nykyajan keskittämiskehitys ovat ristiriidassa.

Tutkimusten ja selvityksen mukaan ihmiset haluaisivat asua maaseudulla, jos saisivat itse valita. Suurten kaupunkien keskustoissa asuminen kiinnostaa vajaata kymmentä prosenttia.

Samansuuntaiseen lopputulokseen tultiin myös Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen maaliskuun lopussa julkaisemassa kyselytutkimuksessa. Kysely tehtiin pirkanmaalaisten 18–30-vuotiaiden nuorten joukossa. Kyselyyn vastasi yli 2 000 henkilöä.

Jos nuoret voisivat toteuttaa asuinpaikkaunelmansa, kaupunkien läheisen maaseudun asukasmäärä nelinkertaistuisi ja harvaan asutun maaseudun asukasmäärä kaksinkertaistuisi. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Tuomas Kuhmosen mukaan esimerkiksi Vesilahden ja Punkalaitumen pirkanmaalaiset nuoret kokevat hyvin vetovoimaisiksi.

Nuoret unelmoivat hyvin väljästi rakennetusta asuinympäristöstä, jossa on omaa tilaa, rauhaa ja yksityissyyttä. Kaksi kolmasosaa haluaisi asua omakotitalossa, jossa naapurit eivät ole aivan vieressä.

Nuorten unelmat ja nykyajan keskittämiskehitys ovat pahasti ristiriidassa. Samansuuntainen tilanne on muissakin ikäryhmissä. Mistä poliittisille päättäjille on muodostunut käsitys, että kaikki haluavat asua kaupungeissa? Tutkimusten mukaan asumiseensa tyytyväisimmät asuvat kuitenkin maaseudulla. Miksi heidän pitäisi muuttaa isoihin kaupunkeihin?

Kaupungistumista perustellaan muun muassa sillä, että se on luonnonvoima, jota ei voi padota. Keskittämisen sanotaan olevan myös ympäristön kannalta parempi ratkaisu. Aalto-yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan tiiviissä asumisessa päästöt ovat kuitenkin yksityisautoilua lukuun ottamatta suuremmat.

Maaseudulla asumisesta unelmoivat nuoret ovat realisteja. He eivät odota, että palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungeissa. Palveluja maaseudullakin tarvitaan. Nuorten toiveet eivät ole ihmeellisiä, sillä maaseudultakin pitäisi löytyä koulu, lääkäripäivystys, lähikauppa, postilaatikko ja pankkiautomaatti. Näiden palvelujen olemassaolo on edellytys maaseudun nykyisenkin asutuksen säilymiselle.

Nuorten realismista kertoo, että maaseudun palvelujen ei odoteta olevan kävelymatkan etäisyydellä. Riittää kun palvelut löytyvät 11–12 kilometrin päässä. Ero kaupunkimaisesta asumisesta haaveileviin on melkoinen. Heidän mielestään lähikaupan, alakoulun ja päivähoitopaikan ehdoton maksimietäisyys on 2–3 kilometriä.

Kuhmosen mielestä julkisessa keskustelussa joskus unohtuu, että sekä unelmien ja niiden toteuttamisen esteiden kirjo on hyvin laaja. Alueet voisivat vahvistaa asemiaan tarjoamalla mahdollisuuksia nuorten unelmien toteuttamiseen.

Maaseudun vetovoima tuntuu myös pääkaupunkiseudulla, vaikka muuttajien toiveet ovat muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten maaseutumaisiin kuntiin muutettiin toiveena iso tontti ja talo. Niin sanottujen Kuuma-kuntien yhteistyöjohtajan Antti Kuuselan mukaan nuoremmat muuttajat eivät halua isoa tonttia ja taloa vaan mukavan kodin kivalta paikalta. (MT 13.4.)

Vihdin kaavoituspäällikön Suvi Lehtorannan mukaan asumistoiveet ovat selkeästi muuttuneet. Isot tontit eivät enää kiinnosta, mutta pian myyntiin tulevat minitontit joudutaan suuren kysynnän johdosta Vihdissä todennäköisesti arpomaan.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan nuorten unelmien toteuttaminen muuttaisi nykyisen keskittämispolitiikan lisäksi myös työmarkkinoita. Nuoret unelmoivat yrittäjyydestä, osa-aikatyöstä, etätyöstä, projektityöstä, keikka- tai freelance-työstä sekä hyvin joustavista työjärjestelystä.

Nuorten unelmat asumista ja työn tekemisestä haastavat nykyiset yhteiskunnan toimintamallit. Yrittäjyys ja joustavat työjärjestelyt yhdistettynä maaseudulla asumiseen ei ole huono tulevaisuudenkuva.