Pääkirjoitus

Uusista liikkeistä kiinnostusta vaaleihin

Pääkirjoitus 14.05.2018

Politiikassa menestyy nyt, jos osaa tehdä merkittävistä asioista kiinnostavia.

Eduskuntavaaleihin on aikaa vielä lähes vuosi. Arviot seuraavasta hallituspohjasta ja sen noudattamasta politiikasta käyvät jo kuumina. Oman värinsä asiaan tuovat uudet poliittiset liikkeet. Pääministeripuolueen asemaa ne eivät tavoittele, mutta vaalitulokseen ja politiikan suuntaan ne vaikuttavat jo nyt.

Eniten potentiaalista kannatusta on kokoomuksesta eronneen kansanedustajan Harry Harkimon ja sosialidemokraattien entisen puoluesihteerin Mikael Jungnerin Nyt-liikkeellä. Heidän äänestämistään harkitsisi 12 prosenttia suomalaisista (MT 11.5.).

Kiintoisaa on, että tämä liike saattaa houkutella äänestäjiä nykyisen puoluekentän laidasta laitaan. Kokoomuksen lisäksi se kiinnostaa myös perussuomalaisia ja jopa vasemmistoliiton kannattajia. Äänestyspäätökseen on vielä pitkä aika, mutta jo nyt Harkimo ja Jungner ovat säikäyttäneet perinteisiä toimijoita.

Muut puolueet joutuvat ottamaan tosissaan ne tavat, jolla Nyt-liike pyrkii politiikasta kiinnostuneita kannattajiaan aktivoimaan.

Jos Harkimon otteita seurataan erityisen tarkasti kokoomuksessa, Paavo Väyrysen perustaman kansalaispuolueen on uskottu olevan piikki keskustan ihossa. Hieman yllättäen MT:n kysely ei tue tätä näkemystä.

Kansalaispuoluetta voisi kuvitella äänestävänsä kuusi prosenttia suomalaisista. Merkittävä osa tästä joukosta on nykyisiä perussuomalaisten, sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kannattajia. Puolueen omaa brändiä hämärtää jo se, että Paavo Väyrynen ja Sami Kilpeläinen kiistelevät tällä hetkellä siitä, kumpi heistä on puolueen oikea puheenjohtaja.

Sinistä ryhmää voisi MT:n kyselyn mukaan kuvitella äänestävänsä 9 prosenttia suomalaisista. Tässä joukossa on paljon nykyisiä perussuomalaisten, keskustan ja kokoomuksen kannattajia.

Huomioitavaa, että jokaisen kolmen uuden pienryhmän kannattajapotentiaalissa on paljon perussuomalaisten kannattajia. Perussuomalaisten puheenjohtajalla Jussi Halla-aholla voikin olla odotettua suuremmat ongelmat pitää puolueensa kannattajakuntaa kasassa.

Vaikka uudet ja ainakin toistaiseksi pienet poliittiset liikkeet hämmentävät politiikan rakenteita, pääministeripuolueen asemasta kilpailee edelleen vahvasti kolme perinteistä suurta ryhmää. Parhaiten menestyy se, joka paitsi kestää tulokkaiden paineen, onnistuu myös innostamaan omat joukkonsa vaaliuurnille asti.

Niin kireä kilpailu ykköspaikasta on, että puolueen puheenjohtajan ja samalla pääministeriehdokkaan persoonallakin on aiempaa enemmän merkitystä.

Suomalaisten ykkösehdokas pääministeriksi on valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.). Häntä kannattavat erityisesti naiset ja pääkaupunkiseudun asukkaat. Kakkoseksi on noussut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, joka on leimallisesti miesten suosikki. Hän saa kannatusta tasaisesti eri puolilta maata. Juha Sipilä on erityisesti maaseudulla asuvien suosikki (MT 11.5.).

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto saattaa viedä puolueensa vaalivoittoon, mutta pääministeriehdokkaana hän jää selvästi kärkikolmikon taakse.

Vaaliasetelmasta on tulossa värikkäämpi ja kiinnostavampi, kun aiemmin. Suuntaus on oikea. Pienten uusien ryhmien esittämä haaste isoille ja perinteisille tekee hyvää, vaikka siinä on populismin siemeniäkin.

Erityisen toivottavaa olisi, jos puolueet pystyisivät tekemään tärkeistä ja monimutkaisista asioista ymmärrettäviä ja kiinnostavia. Tämä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Suuri suomalainen enemmistö on vastuullisia äänestäjiä, jotka jaksavat ottaa asioista selvää. Silti heitä on tässä työssä tuettava. Se on poliitikkojen tehtävä.